Ekorakentaminen

Noniin.

Sitten aloitetetaankin teksti aiheesta joka varmasti lämmittää monia mieliä, joko hyvässä tai pahassa.
Ekorakentaminen on termi, jota käytetään paljon mielestäni väärin, ja jolla voidaan ymmärtää asiat moninaisesti.

Tässä tekstissä ekorakentaminen on paitsi luonnonmukaisia ja edullisia materiaaleja, myös pieniä kuljetus- ja tuotantokustannuksia, ja vähäistä käytettyä energiaa.

Olen suunnitellut pihanavetasta, joka alkaa olla melkoisen huonokuntoinen monelta osin, ekorakentamisen kokeilutyömaata.
Nyt kun olen päässyt maatilallisen viittävaille vaimoksi, ja koneet ja materiaalit ovat monelta osin omavaraisia, on ekorakentamisenkin ajatukset saaneet kovasti vauhtia. Olen päättänyt kokeilla olkipaalieristämistä, ja mahdollisesti myös täydentää sitä käyttäen vanhaa kunnon purua.

Ajatuksena on ollut "huone huoneessa" periaatteella rakentaa olkipaalieristeisiä tiloja eri tarkoituksiin vanhaan navettarakennukseen. Rakennuksessa purkutöiden jäleken kun ei juuri muuta tule jäämään kuin runkopuut, ulkovuori ja vanhat ikkunat.

Olkipaalien sisäpuolen kanssa olen ollut kahden vaiheilla. Osaan tiloista ajattelin vaneria, osaan paneelia, osaan savirappausta, jonka voisi tehdä suoraan olkipaalin päälle.
Jonkin verran kirjoituksia aiheesta on, mutta varsinaisesti ei ole selvillä kaikkien vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet.

Tarpeita on hyvin erilaisia.
On harrastetila, kanala ja sauna, sekä saunahuone.

Olki materiaalina on ihmeellinen. Se ei ime kosteutta. Pyötröpaalit voivat olla sään armoilla, ja ne ovat täysin käyttökuntoisia vielä vuodenkin päästä. Ainoa havaittava muutos tuoreeseen paaliin, on vuoden päästä paalin päällä kasvua yrittävät muutamat sienet/viherkasvit, joiden siemenille/itiöille paali on altistunut, ja jotka ovat saaneet voimaa jatkuvista sateista. Näin ollen jonkinasteinen kosteusrasitus (ja nyt tarkoitetaan lähinnä hydroskooppisesti siirtyvää kosteutta) on oljelle varmasti melko ongelmatota, ja sillä on vielä mahdollista selvitä täysin vahingoittumattomana. Hengittävyyden on vain säilyttävä läpi rakenteen.

Edelleen saunan kanssa pohdin, että tuulettuva seinärakenne joko levystä tai paneelista voisi toimia. Puu sinällään kun ei sure kosteutta joka käy, vain kosteutta joka jää... Vanerihan ei päästä lävitseen kosteutta juurikaan johtuen liimapinnoista, joten se olisi myös kosteussulkuna toimiva vaihtoehto. Vaneri on kuitenkin hieman kyseenalainen rakennusmateriaali johtuen siitä, että se on melko moninaisen prosessin läpikäynyttä ja jalostettua puuta. Ekolokgisuus mittari heilahtaa isosti punaiselle, jos sitä verrataan omasta metsästä kaadettuun, lähisahalla sahattuun lautaan.

Olkipaalirakentamisen suurin haaste valmiissa tilassa, jollainen navetta+sauna rakennuksemme on, on tilan pienentyminen paalin syvyyden verran joka seinältä. Vaihtoehtoina olen pohtinut erilaisia lähestymisiä. Osa tekevät savi+olki seinää, mutta sen eristyskyky on huomattavasti huonompi kuin pelkän oljen.(http://www.saviry.fi/artikkelit/RaisioEsite01.PDF) (K-arvot: olki puoli metria 0,13W/m3K, savi+olki 40cm 0,23W/m3K) Minulla ei ole tiedossa, että kylällä, tai edes lähistöllä, olisi tarjolla paalaimia, jotka tekisivät juuri muun laista paalikokoa, ja käsittääkseni tyypillisesti puhutaan vain suuremmista paaleista vaihtoehtoina.
Tyypillinen paalattu pikkupaali on mitoiltaan noin 40*50*70. Tämä tarkoittaa, että kapeimmillaankin seinän paksuus ilmarakoineen olisi puolisen metriä. 4*3 huoneessa se tarkoittaisi 3*2 lopputulosta. Olenkin miettinyt, miten olkea voisi käyttää ilman, että eristys rakennetaan paaliharkoilla, tai että olki sekoitetaan saveen.

Mietin, josko muhaseinien tapaan vain tekisi kasetin seinän väliin, jonka täyttäisi oljella. Tässä tullaan kuitenkin rakennusmateriaalin määrään. Vanhaan hyvään aikaan muhaseinän rakennehan on mallia ulkolaudoitus, rimotus, vinolaudoitus, muhat+runko, vinolaudoitus, levyt. Mikäli seinäpinta halutaan laudoittaa/levyttää yhtä moninkertaiseksi, materiaalien menekki moninkertaistuu verrattuna ajatukseen, jossa h-tikkaat ja olkipaalit saavat kahta puolta pinnan ulkolaudoituksesta ja sisärappauksesta/muusta. Ekomittari punoittaa vertailussa.

Toinen huomioitava seikka on, että pyöröpaalattua olkea on nykyään helpommin saatavilla kuin pienpaaleja. Tämä kannustaa miettimään, miten pyöröpaalattu olki voitaisiin hyödyntää rakentamisessa.

Mietin vaihtoehtoja: rimoitukseen kangas/paperi joiden väli täytetään oljella? Kangas voisi toimia, mutta ei ole kovinkaan ekologinen vaihtoehto, sillä paikalliset puuvillapellot ovat harvalukuisia, ja pellavakangas on hinnalta ja työmäärältään sitä luokkaa, ettei se ole todellisuudessa oman metsän karvalautaan verrattava vaihtoehto. Paperi? Jos ajatellaan edullista helposti saatavilla olevaa paperia, on käytännössä varmaan muutamia vaihtoehtoja: 1) rakennuspaperi/voimapaperi 2)sanomalehtipaperi 3)tervapaperi 4) Pahvi.

Paperi toimii niin kauan kun kosteusrasitus ei kasva liian suureksi. Lisäksi paperin pitäisi ehdottomasti olla pitkäkuituista ja kestävää, jolloin 2 ei ole oikeasti vaihtoehto. Pahvi olisi varmastikin helpoin käsitellä, ja toisi jonkin verran kestävyyttä, jottein seinä pullistelisi täyttövaiheessa.

Mikäli olki sijoitetaan muiden materiaalien väliin, voi miettiä olisiko savirappaus enää oikeasti toimiva vaihtoehto, tai menettäisikö se osan funktiostaan?
SAvirappaus olisi mainituista tiloista vaihtoehto ehkä ainoastaan harrastetilalle tai kanalalle. Kanalassa kalkkimaalaus olisi varmasti tarpeen.

Jätän mieleni askaroimaan asian parissa, ja toivon ahaa-elämyksen hiipivän :)

Vielä yksi linkki aiheeseen:
http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18961-ekorakentaminen-osa-8-olkipaalirakentaminen-perustustyot-ja-alapohjan-tuuletus

Vahat.

Kuultokäsitelty puu on mieluisaa.

Niimpä vahoista ensimmäisenä suomen markkinoille tullut OSMO-puuvaha on tullut kohtalaisen tutuksi.

Osmo kuitenkaan ei edes lupaa käsitellyn (lakattu) puun kanssa onnistuvansa, mutta tekee senkin, jos vain hoitaa levityksen hieman toisin kuin ohjeessa, eikä odota voimakkaasti kuultavaa lopputulosta.

Osmon kanssa puuhatessa vaihtoehtoja on parikin.

Voit joko levittää sienellä tai rätillä niin ohuen kerroksen, että hyvin kuivuttuaan jälkikäsittely nolla-teräsvillalla on lähes tarpeetonta, tai ainakin helppoa, tai voit vaihtoehtoisesti sivellä, jolloin lopputulos on huomattavasti peittävämpi ja korkeakiiltoisempi.

Ensimmäinen tapa tekee upeaa pintaa käsittelemättömän puun kanssa, mutta luonnollisesti ei oikein sovellu esim kertaalleen lakatuille pinnoille.

Osmoillut olen kuitenkin myös lakattuja pintoja, tosin melko tarkan hionnan jälkeen. Esimerkisi puisia naulakoita ja ikkunan puitteita. Lopputulos on ollut varsin miellyttävä. Jonkin verran siveltimen jälki jää näkyviin, mutta sivellessä puun syyn mukaan, ilme on minusta varsin elävä. Edelleen lakattua pintaa käsiteltäessä kuultokäsittelystä on ollut luovuttava. Vahaa on levitettävä paksuhko kerros, jotta pinnasta tulee riittävän tasainen.

Viime viikolla lähdin etsimään vaihtoehtoa vanhan paneelikaton käsittelyyn pesuhuoneeseen. Paneelissa on tietysti lakka alla. Periaatteessa lakkaus on hyväkuntoinen, lukuunottamatta muutamia kulumapaikkoja.

Osmon peittävää valkoista ei kuitenkaan rautakaupassa ollut, ja myyjä uhkaili, ettei sitä voi edes tilata, koska heiltä puuttuu koodit koko tuotteelle. Niimpä päädyin kokeilemaan hyytelöityä Bloom paneelivahaa.

Mainoslehtinen lupasi, että voidaan laittaa kevyen hionnan jälkeen myös lakatulle pinnalle. Purkin kylki sanoi, että vanha lakka pitää poistaa saman sarjan maalinpoistoaineella ja rappaamalla.

Jotta katon käsittely pysyisi kohtuudessa, päädyin tekemään hionnan ja käsittelemään silläkin uhalla, että päätyisin kyselemään miranoli-purkin perään. Kertakästittelyn jäkeen tulos oli ERITTÄIN laikukas. Purkin kylki oli kehottanut käyttämään telaa ja sivellintä, ja niin olin tehnyt. Ongelmana oli kuitenkin, että sivellin jätti enemmän vahaa jälkeensä, ja telalla tilannetta ei saanut enää siloiteltua, sillä vaha kuivahti nihkeäksi todella nopeasti. Lakan päällä uudelleen sively/telaus sai vahan liikkumaan "laatoissa", ja ottamaan mukaansa enemmän kuin tarttumaan kattoon.

Luulisin, että mikäli olisin tehnyt ensimmäisen sivelyn pari paneelia kerrallaan ja kaiken siveltimellä, lopputulos olisi voinut olla kertakästitelyn jälkeen parempi. Sivelytäni 2 kertaa päälle, ollaan tilanteessa kohtalainen. Ainakin kerta vielä.

Toinen huomio vahasta oli, että se pakeni lakan päällä. Esim pienet paneeleiden väleissä olleet lakan ilmakuplat hylkivät vahaa voimakkaasti vahan kuivuessa. Vielä jopa toisen käsittelykerran jälkeen. Käsitellessä näytti siltä, että vahapinta olisi ollut yhteinäinen ja siisti, mutta kuivuttuaan kaikki kuplat paljastuivat. Myös väri haalistui voimakkaasti lakan pinnalla kuivuttuaan.

Ensikäsitelty puu oli kyllä todella siistin näköistä myös tällä vahalla. Hyytelömäisyys oli katon käsittelyssä myös plussaa. Plussaa on myös tuotteen tuoksuttomuus ja vesiliukoisuus. Jään kyllä miettimään mitä kaikkea luonnotonta on pitänyt "luonnon vahaan" lisätä, että se lähtee vedellä pesemällä pensselistä...

Päivän Pähkinä

Meillä on yläkerrassa isohko makuuhuone, jossa on alkuperäinen kokolattiamatto paikoillaan. Matto (ja huone) on yllättävän hyvässä kunnossa, mutta ikuvanhan maton ongelma on tietysti pöly. Huone tuntuu tunkkaiselta, vaikka sitä kuinka siivoaa, ja huoneeseen kertyy pölyä huomattavia määriä.

Huoneeseen oli jätetty vanha suuri parisänky, joka on saanut olla paikoillaan, ja jossa jopa nukuimme ensimmäiset viikot. Eilen kuitenkin purin sängyn. Sänky oli sokkelilla makaavaa mallia , lastulevyä. Sänky oli joskus siältänyt nahkaisen sängypäädyn, joka näytti odottavan parempia aikojaan kylmällä vintullä, yöpöydät (jollaisia olen nähnyt muillakin), sekä seinään asennettavan hyllykotelon. Kokonaisuus on varmasti ollut varsin näyttävä aikanaan, ja jollekin retrointoilijalle on varmasti isku sydämeen, kun kerron, että en aio sästää aängyn runkoa. Se odottaa pihalla pääsyä juhannuskokkoon. Syy on yksinkertainen: sokkeli ja raskaus. Sänkyä ei voi yksin siirtää.

No. Se sängystä, joka on silkka sivujuonne. Sen alta paljastui kuitenkin matosta jatkopaikka, joka irvisti. Minä uteliaana kurkistin alle odottaen löytäväni maalatun lankkulattian kuten muuallakin talossa. Yllätys oli melkoinen kun minua vastaan katsoi raakalauta. Samainen raakalauta on paikalleen rakennetun kaapin pohjalla. Mikäli on, kuten näyttää, että lattiaa ei ole koskaan myöskeään tihitetty, lattiassa on ponttien kohdalla varmasti epämääräinen määrä rakosia. Lisäksi lattia on naulattu suurehkoilla nauloilla päältä. Emme puhu siis lautalattiasta siten kun me sen tänäpäivänä ymmärrämme.

Pafkinä kuuluukiin: Mitä tehdä lattialle.

Alkuperäinen olettama oli, että sieltä löytyisi tihitetty lautalattia, vanhalla maalilla. Totuus on tihittämätön ja maalaamaton.

Puhutaan hieman tihittämisestä.

Tässä nähdään loistavana esimerkkinä se, mitä tapahtuu (tai ei tapahdu) lautalattialle kun se tihitetään. Joka ikisessä muussa huoenessa vanhat laudat ovat nousseet enemän tai vähemmän kaarelle, mutta tässä huoneessa ne ovat littanat kuin taapelista valikoituna. Tämä tuntuu järkeen kohtalaisen selvältäkin. Jos puu jostain syystä turpoaa enemmän kuin mitä se on ollut tihityksen hetkellä, sen täytyy ottaa tila jostakin. Koska se on pontissa, sen ainoa vaihtoehto on kaareutua. Näin sanoisi maalaisjärki. Viisaammat voivat vapaasti kommentoida asiaa.

Tähän teoriaan perustaen (joka siis voi toki olla täysin virheellinen) en välittäisi tihittää lattiaa. Toinen syy empimiseen on se, että tihitys tarkoittaisi lattian purkua, jolloin haasteeksi voi tulla lautojen irroittelu ehyenä. Edelleen samanlaisten lautojen hankkiminen olisi haastaava.

On siis odotettavissa, että karkeahko lattia vaihtelevilla raoilla ja suurehkoilla naulankannoilla on se, millä mennään.

Vaha ja öljy. Antaisivat varmasti kauniin pinnan, mutta naulankannoille voimaton. Naulojen upotus ja tapitus taas tuntuu hieman turhan työläältä vaihtoehdolta. Näyttävä varmastikin.

Maalaus. Vanha kunnon juttu. Toimii taatusti. Jopa naulojen kanssa. Mietin, josko maalaisin kyseisen huoneen kartano-henkeen.

Laminaatti tai muu hengitämätön uusi pintamateriaali on ehdoton ei.

Korkkia mietin. Se jonkin verran jäljittelisi nykyistä lattiamateriaalia, mutta hygieenisempänä.

Samaten kävi mielessä uusi lauta. Minulla olisi ympäripontattua melkoinen määrä, ja sillä kyllä saisi houkuttavastikin päälle tehtyä lattian. Kyseessä ei ole varsinainen lattialauta, vaan varsinaisesti kyseistä paksuutta taidetaan käyttää esim. aluskatteena. Uusi pintaratkaisu vaatisi listojen kanssa tuusaamisen, miltä välttyisin pelkällä maalauksella.

Paitsi laiskuutta, myös käytännöllisyyssyistä haaveilin, että lattialistoja ei tarvtisisi irrottaa. Tällä hetkellä nimittäin osa sähköjohdoista ovat naimisissa listojen kanssa. Lisäksi on olemassa se tosiasia, että tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä, ja jos on mahdollsita mennän siitä missä aita onmatalammalla, kannatan.

No. Päfkinä on edelleen ratkaisematta. pitänee jättää asia hautomoon.

Maalari maalaa taloa, mutta millä?

Ostohetkellä talon eteläseinässä oli havaittavissa maalin pykimistä. Selvää oli, että talon seinään oli laitettu lateksi maali, ja että puu teki parhaansa toipuakseen moisesta kohtelusta. Maali roikkui suikailena seinältä, ja maalipinta oli täynnä taskuja, joissa kasvoi hennosti hometta ja puu oli märkää.

Kun pääsimme syksystä tähän kevääseen, saattoi vain todeta, että vuosi oli helpottanut tulevaa maalinpoistourakkaa tuntuvasti. Ikkunan pokissa ja muillakin seinillä oli jo havaittavissa maalin kuoriutumista.

Edessä on talon maalaus. Alunperin ajattelin perinteistä pellavaöljymaalia. Sen tarttuvuus olisi todennäköisesti kohtalaisen hyvä. Toinen vaihtoehto olisi puunsuojat. Molemmlilla tavoilla saisi hengittävän pintamateriaalin.

Puunsuoja sisältää myrkyyjä heti montaa lajia, ja seinän kanssa ei tarvitsisi pelätä sen homehtumista. Pellavaoöljymaalin kanssa tietyillä sävyillä kyseinen riski on olemassa.

Ja jotta maalin valinta ei olisi helppoa, luin muutaman kirjoituksen siitä, miten maalinpoistoaineen päälle voi olla vaikea saada tietyyjä maaleja tarttumaan. Esimerkiksi keittomaalille ei anneta juurikaan takeita. Alunperin ajatus oli maalinpoistoaineen avulla puhdistaa seinät. Lueskeltuani valmistajien ohjeita, vaihtoehto alkoi tuntua työlältä. Olisi sively, vaikutusaika, rappaus ja huuhtelu, ja tietysti kuivumisen odottaminen.

Youtubessa on tarjolla muutaman pohjoisen toimijan lataamia soodapuhallusvideoita, ja se alkoikin vaihtoehtona tuntua varsin varteenotettavalta.

Lähetin viime viikolla netin kautta parikin tarjouspyyntöä, mutta niihin ei ole vastattu. Sääli.

Pitänee jossain vaiheessa intoutua soittelemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=mkoviqm-u8c

Sitten kirjotiellaankin maalin valmistusohjeita. Vertailtavina lähteinä, ja yhdisteltynä iformaationa olen käyttänyt kahta kirjasta: Perinteiset maalit ja työtavat, Kallio Airi, sekä aivan loistava pikkuläpsykkä Risto Vuolle-Apialalta nimeltään Perinnemaalit. Myös Panu Kailat on luettu, mutta niistä ei tullut tehtyä aikanaan muistiinpanoja, ja Vuolle-Apialan kirja sisältää myös Kailan aivoituksia, ja on muutenkin aivan loistava yhteenveto eri tahojen resepteistä. Suosittelen!

Tervamaalit

Roslangin mahonki: 1 osa tervaa, 1 osa vernissaa. Väriaineet tarpeen mukaan. Laimennetaan tärpätillä (kallio: 1/3(terva+vernissa+tärpätti)

Sjöströmin tervamaali: 1kg tervaa, 3kg vernissaa. Vaalennetaan petrolilla. Väriä sopivasti.

Ruotsin tervamaali: 1 osa tervaa, 1 osa pellavaöljyä, 1 osa lakkabensiiniä

Rautaosien tervaus: kuumentta esineet, sivele tervalla.

Muutamia muitakin reseptejä oli, mutta nämä kiinnostivat vain minua. Suunnittelin terassin suhteen nimittäin raaka-laudan tervausta painekyllästetyn sijaan. Kokeilumielessä tietysti. Tervatut laiturit kun ovat kestäneet vuosikymmeniä, miksei yksi terassikin? Tuota lautaa kun on taapelissa sen verran, että siitä voisi terassin varmastikin näpäistä.

Ajattelin lähteä terva, vernissa ja pellavaöljyseokseen. Varmaan jotain ohennetta on pakkokin käyttää jottein lopputulos ole liian paksu ja jää märäksi. Ikävää on, jos sukan pohjat on terassilla piipahduksen jälkeen tahmassa.

Tervamaalit tosiaan voisi myös pigmentoida, ja periaateessa maalta niillä vaikka koko talon...

Ja talonmaalauksesta päästään öljymaaleihin.

Perusresepti menee kutakuinkin näin:

2l vernissaa

2l tärpättiä

1l pellavaöljyä

1l standöljyä

2kg väripigmenttiä

Pohjustus: 30% vernissaa, 30% tärpättiä

Välimaalaus: + 20% vernissaa

Valmiiksi maalaus: + 10% stand/pellavaöljyä

Kallio taas puhuu pellavaöljymaalista: laita öljyä ja pigemettiä ja ohennetta/kuiviketta ja sudi pois.

Pellavaöljy, vernissa ja stand-öljy ovat periaatteessa kaikki samaa ainetta, niitä on vain keitelty eri aika.

Kalkin sammutus

Suuri osa perinnekalkkimaalien ohjeista sanoi: lisää sammutettua kalkkia. Minulla paralla ei ollut hajuakaan mitä sammutettu kalkki on, kunnes luin Prinnemaalit-teosta, jossa seikkaperäisesti selitetään, että pidät kalkkia (1:1) vedessä 4 viikkoa viileässä lisäten haihtuneen veden tilalle uutta, kuten kellari.

Kalkin voi sammuttaa myös kurriin (kuorittu maito tai tonkan pesuvesi), jolloin myös kaseiini tulee mukaan kuvioon.

Kalkkimaali yksinkertaisimmillaan on sammutettua kalkkia (ämpärin pohjalle painunutta pastaa) sekoitettuna kalkkiveteen/maitoon joka on sammuttamisen oheistuotteena astiassa pinnalla. Seokseen voi lisätä väriainetta ja säilyvyyttä parantavia elementtejä (sinkkioksidia, ruokasuolaa, alunaliuosta tai vaikka rautavithriliä). Myös koostumukseltaan erilaista on saatu lisäämällä esim savea. Myös vesilasia on lisätty (ja tämä ei ole siis lasi josta juodaan vettä, vaan silikaattiyhdiste. Wikipedia sanoo:"Vesilasi on natriumsilikaattien väkevä liuos. Se sisältää varsinkin natriumortosilikaattia (Na4SiO4) ja natriummetasilikaattia (Na2SiO3). Sitä voidaan valmistaa antamalla kvartsin reagoida väkevän natriumhydroksidiliuoksen kanssa.
Vesilasi on varsin jäykkäliikkeistä eli sillä on suuri viskositeetti. Liuos on emäksinen, koska silikaatti-ionit reagoivat veden kanssa emäksinä muodostaen hydroksidi-ioneja (OH−). Vesilasi reagoi helposti happojen kanssa, jolloin syntyy piihappoa, joka veteen liukenemattomana saostuu geelimäisenä.
Vesilasia käytetään liimana ja kittinä. Sitä käytetään myös puuesineiden päällystämiseen niiden suojaamiseksi palamiselta. Kun vesilasiin lisää oikeassa suhteessa etanolia, voi valmistaa superpalloja. [1] Tämä on tyypillinen polymeerikemian koe mm. yläkoulussa ja lukiossa. Näin tehty superpallo kuitenkin menettää nopeasti muotonsa ja kimmoisuutensa."

Mielenkiintoisia maaleja ovat myös Tempera ja Pihka+Hartsimaalit

Temperamaalin valmistu on yksinkertaisimmillaan 1/3(munaa+vernissaa+vettä) ja pigmentti erillisenä liuoksena. Käsittämättömän yksinkertaista! Taiteilijat: tekemään omat temperamaalit :)

PIhka- ja hartsimaaleissa kiinnostaa jälleen puun omat suoja-aineet (kuten tervamaalissakin).

Aidon pihkamaalin suhteen pieni haaste on kuitenkin se, että se täytyy sivellä lämpimänä. Lisäksi pihkan saanti voi olla haastavaa, jos ei innostu viiltelemään metsänsä havupuita, ja ryhdy keräilijäksi. Ohjeessa oli lämmityksen osalta: upota kuumia kiviä maaliin...

Mikäli käytetään kolofonia, joka on teollisesti valmistettu hartsi, ja puiden alkuperä voi olla missäpäin maailmaa tahansa, maalin ominaisuudet ovat hieman helpommat. Kolofoni-maalista on kaksi versiota: suomalainen ja venäläinen. Selkein ero on siinä, että suomalaiset lisäävät maaliinsa traania. Tulee väistämättä mieleen kummelissa viimeksi nähty vitsi venäjän rajalta: "tuu suomipoika tänne, saat leipää". "tuu itte tänne saat voita sen leipäs päälle".

TÄhän on hyvä lopettaa?

30.7.2012 tuli vastaan lopputyö, josta on maalarille paljon iloa: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/33947/Hytonen_Karoliina.pdf?sequence=1

Mistä tuntee kodin?

Remontin keskellä elämisessä on omat haasteensa. Surkeiden sattumusten summana remontti on laajentunut ja venynyt, ja siksikin koetellut hermoja. Tällä kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa nyt kun jotkin asiat valmistuvat.

Nyt, kun kotona voi laittaa ruokaa, on liesi ja vesi ja astiat. Se tuntuu jossain ihmisen perusviettejä hivelevällä tasolla kyllä hyvältä.

Pyykinpesukone. Pyykkäys on aina ollut minulle se kotitöistä, josta aidosti pidän. Pyykin pesussa on jotain rituaalimaisen puhdistavaa. Kun peset vaatteita, liinavaatteita tai vaikka pöytäliinoja, puhumattakaan pyyhekistä tai peitoista tai matoista, puhdistut aina myös pienestä määrästä menneisyyden kuonaa. Huvittavaa, mutta totta minulle. Se, että pyykkäyksen voi tehdä kotona on vapauttavaa: kone odottaa sinua alati.

Suihku. Saunasta viis. Ja jos ei olisi suihkua, varmasti se sauna ja saunapata olisivat ne kodin tekijät. Se tunne, kun voit lähteä vaikka lenkille miettimättä onko nyt hyvä aika, ja pääsenkö milloin peseytymään, ja onko julkisia esiintymisiä lenkin ja pesumahdollisuuden välissä. Tai kylmettyneenä tulla kotiin ja livahtaa suihkun lämpöön. Se tunne kun lämmin vesi valuu koko vartalolle, eikä tarvitse pestä pesulapulla vesikoolin tai vessan altaan päällä. Se tunne, kun olet taatusti puhdas päästä varpaisiin. Ihminen syntyy uudestaan kun se voi peseytyä kunnolla, ja tehdä sen vieläpä kotona. Kotona tulee jostain syystä puhtaammaksi.

Ja oma sänky. Suihkusta lakanoihin. Lakanoista aamukahville. Aamukahvilta (ja minun tapauksessani aika monesti vasta lounaalta) puhtaisiin vaatteisiin ja uuteen päivään. Niissä on koti ja turva. Niistä on minun koti tehty.

Akryylimassalattia

Nämä niin kutsutut märkätilat olivatkin sitten taas oma lukunsa haasteineen.

Huolimatta meidän suuresta innosta säästää, halusimme kuitenkin pesutiloihin huoltovapaan ja kestävän lattian. Navetalla on akryylimassalattia, ja sen hoito ja ylläpito ovat todella helppoja. Lisäksi lattiapinnoite on itsessään veden eristävä. Niimpä me päätimme investoida hyvään märkätilalattiaan.

Soittelimme muutamalle urakoitsijalle ja tarviketoimittajalle. Hinnat olivat kohtalaisen samat kaikilla: noin 65e neliö ja 10-12e seinälle noston metrihinta. Mikäli lattian olisi tehnyt itse, materiaalit olisivat tulleet maksamaan noin puolet tästä hinnasta. Johtuen kuitenkin menetelmän haasteellisuudesta, päätimme luottaa ammattilaiseen. Lattian piti olla päivässä tehty. Hajuhaitathan kyseisessä menetelmässä ovat melkomoiset, mutta ajattelimme, että kyllä sitä pari päivää kestää, kun kuitenkin kokonaisaikataulullisesti homma olisi varsin joutuisa, ja saataisiin se kauan odotettu pumppu toimimaan, ja päästäisiin pyykille kotonakin.

Päädyimme valitsemaan yrittäjän läheltä. Navetalle lattian tehnyt firma oli kuitenkin kohtalaisen etäältä (Pohjanmaan Erikoislattiat), joten ajattelimme, että vaatimattomat neliöt ei heitä välttämättä kiinnosta näin kaukana firman kotipaikasta, ja koska yrittäjiä oli lähempänäkin, otimme sitten yhden heistä. Virhe.

1) Hei siirsivät tulemistaan kahdesti
2) Kun lattia tehtiin, seinällenosto jäi ensimmäisellä käynnillä tekemättä, ja hajuhaitoista kärsittiin taas viikonpäästä, ja kodinhoitohuonetta tai lämpöpumppua ei voitu asentaa suunnitellussa aikataulussa
3) Kun Seinälle nostot tehtiin, ja he ilmoittivat lattian valmiiksi, lopputulos oli kaikkea muuta kuin hyvä. Kaivojen suut olivat ihmeellisesti koholla. Kaatojen kohdalla oli voimakkaasti aaltoa ja liipan jälkiä, läpivientejä ei oltu massattu siististi, vaan ne olivat todella pahan näköiset ja epäsiistit. Lisäksi lattiassa oli satunnaisesti pientä koloa, joihin vesi jäi seisomaan.

Siinä sitä mietittiin: Riidelläkkö vai maksaa.

Soitimme navetalle lattiaan tehneeseen firmaan, Pohjanmaan Erikoislattioille, lähetimme heille kuvia, ja kysyimme mielipidettä. He sanoivat ettei lattian kuulu olla sellainen. Ei meistäkään. Teimme kirjallisen valituksen. Urakan tehnyt yrittäjä lähetti takaisin ammattiyhdistyksensä ohjeistuksen, jossa kerrotaan, että vähäinen jälki sallitaan, koska kyseessä on käsityö. Lisäki hän kommentoi, että on niitä nähty pahempiakin.

Me selvittelimme asiaa kuluttajasuojalakia myöten, ja päätimme, että vaikka oikeuteen, mutta lattia on korjattava. Kaveri kävi tekemässä läpivienteihin siistimiset, ja niistä tulikin kelvolliset. Lattian kanssa hänen näkemyksensä oli, että jos halutaan, lattia voidaan hioa ja lakata uudelleen.

Jälleen konsultaatio Pohjanmaan Erikoislattioilta. Sieltä työnjohtaja sanoi, että selvää on, ettei siitä sillä hyvää tule, vaan että pinta on tehtävä uudestaan.
Näillä saatesanoilla ilmoitimme urakoitsijalle, että jos sinun mielestäsi lattiasta tulee hyvä hiomalla ja lakkaamalla tulee, tule tekemään, mutta sen TÄYTYY olla sen jälkeen hyvä.

Korjaus sovittiin taas parin viikon päähän. Päivänä, jolloin heidän olisi pitänyt tulla, urakoitsija soitti, että he eivät tule. Pitäkää lattianne. Se tuntui voitolta kuukauden riitelyn jälkeen.
Olimme tilanteessa, että meillä oli "ilmainen" lattia. Olimme tietysti maksaneet asiallisen työn jäljen laskusta, eli seinälle nostojen hinnan. Soitimme Pohjanmaan Erikoislattioille ja kysyimme tarjousta lattian korjaamisesta. Hinta oli kaksinkertainen: 112e neliö. Tilanne oli aika kitkerä. Korjaus maksoi kaksi kertaa niin paljon kuin työn tekeminen kerralla oikein. Päätimme kuitenkin tilata työn.

Kaverit tulivat seuraavalla viikolla sovitusti. Homma hoitui näppärästi.  Lattiasta tuli HYVÄ.

Mietimme episodin aikana monta kertaa, että mikäli ei entuudestaan olisi tiennyt miltä lattian kuuluisi näyttää, oltaisiin varmastikin maksettu lattia. Urakoitsija kun osasi henkisen pelottelun keinot. Lattiaa pitäisi hänen mukaansa tulla katsomaan ammattiyhdistyksen arvijoija, ja se maksaisi tuhansia, ja tietysti tilaajalle, eli kuluttajalle. Kuluttaja-asiamies onneksi oli eri mieltä, ja sanoi, että kyllä ammattitaitoinen  ja kokenut henkilö on riittävä antamaan arvion ja lausunnon lattiasta. Ja Pohjanmaan Erikoislattioiden työnjohtaja lupasikin auliisti, että hänen nimensä voi mainita, jos asia riitautuu niin pitkälle.

Mitä opimme tästä?

• Jos tiedät hyvän työn tekijän, maksa kerralla enemmän. Loppujen lopuksi se on varmasti halvempaa, kuin riskeerata tuntemattoman tekijän kanssa. Meille itse työn hinta nousi kaksinkertaiseksi JA aikataulu venyi 2 kuukautta.
• Jos tilaat erikoisempaa työtä urakoitsijalta jota et tunne, selvitä referenssit. Käy ITSE PAIKANPÄÄLLÄ katsomassa miltä työn jälki näyttää. Valokuvat eivät koskaan kerro koko totuutta.

Oikein (navetalla)

Ei ihan niin oikein

Väärin

Oikein (navetalla)

eikä tämäkään hyvä.

Tapettikaupassa

Olen monta kertaa miettinyt tapettien hintoja. Puhutaan painetusta paperista. En tiedä onko katteet tapettien valmistajilla kohdallaan, vaiko kenties niiden myyjillä. Hinnat ovat kuitenkin hulppeita. Tämä remontti alkoi tarkoituksella siistiä pinnat. Vanhoihin huokolevyihin ainoa oikea vaihtoehto on paperitapetti. Niin intohimoinen vanhan vaalija en ole, että tapettitalon hintavat valikoimat olisivat minua kovinkaan houkuttaneet. Sen sijaan olen kiertänyt loppuunmyyntejä ja poistoja aika ahkeraan.

Ongelmanahan on tietysti tämän tyyppisessä ostostosten teossa se, että etukäteen ei voi olla kovinakan vahvaa visiota siitä, mitä tuleman pitää. Tapetteja täytyy katsoa siten, että niille antaa mahdollisuuden. Ja täytyy sanoa, että olen päätynyt mitä jännittävimpiin ratkaisuihin tässä tapetoinissa.

Myönnän, että olen ollut melko vapaamielinen ja leikkisä, mutta tapetti, joka maksaa 2e rulla ei satu kenenkään kukkarolle. Tosin hankaluutensa siinäkin, että tavaraa on tarjolla rajattu määrä:

Yläkerrassa onnistuin leikkaamaan kriittisessä kohdassa vuodan väärin, mistä seurasi tilanne, että tapetti loppui pahasti kesken seinän. Jatkoin tyynesti eri tapetilla, ja laitoin edellisestä koristuksia sekaan. Laittelen kuvia kunhan kyseisestä huoneesta saadaan taas romujen löydettyä paikkansa asuttava. Yksi ystävä totesi "pretty bad". Minua nauratti.

Odotan innolla myös, että pääsen WC:n seinien kimppuun. Minulla on sinne aivan hillittömän upea turkoosi vinyylitapetti (WC on elintasosiivessä, jossa hengittävyys ei ole koskaan ollut rakentajien tavoitteena). Pidin sitä useita kertoja kädessäni ajatellen, että väri on kyllä upea, mutta että eihän tuo sovi minkään kanssa, eikä se ole paperitapetti. Määräkin oli hankala: vain muutamia rullia. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta näin yhtäkkiä mielessäni kreikkalaisen turkoosin koristelautasen, joka roikkuu vessan seinällä, ja tajusin, että WC:nhän tällä voisi tapetoida.

Suunnitteluohjelma (joka ei salli erilaisia seinäpintoja samassa huoneessa, puhumattakaan että erilaisia materiaaleja samalla seinällä) on piirtäny kanssani alla olevan kokonaisuuden. Allas on vielä ostamatta, mutta kaapistot on jo hommattu. Altaaksi on haukuttuna parikin vaihtoehtoa, lampteit on ostettu poistomyynnistä, laattoja altaan taakse samaten. Kunhan suunnitelmat vahvistuvat ja WC etenee, päivittelen tätä kirjoitusta lisää, ja paljastan tämänkin säästöbudjetin toteumat :)