Jo toista vuotta minulle tuttu Tikkurilan Joulukalenteri sai minulta tänävuonna hieman kitkerän vastaanoton.
Luukun 5 kohdalla minua alkoi risomaan paitsi se, ettei ollut kovinkaan hauskoja ideoita, myös se, että oma pikku joulukalenteri odotti kotona: Vessan oven kun maalaa, voisi oveen laittaa tarran numero 1. On se kuitenkin aika tärkeä luukku.
Komeron ovet kun maalais, voisi niihin laittaa numerot 2-5. Turhia joulunaluspäiviä kun ovat. Täytettä suorastaan. Jota kaappinikin ovat täynnä.
Itsenäisyyspäivänä voisi avata vain jääkaapin. Toll Free Number.
7-12 päivät voisi etsiä erinnäisitä listoista, joiden paikkamaaluksen yhteydessä voisi numeroida.
Lisäksi olisi muutama petsattava laatikko, suojakäsiteltäviä hyllyjä ja sen sellaista joihin voisi laitella numerot 13-17.
18 päivänä voisi vuoden harkinnan jälkeen maalata Pönttöuunin yläkerrasta, ja se saisi tietysti luukkuunsa numeron 18. Olisi tyhjää täysi. Tai timantin raaka-ainetta.
19 päivänä voisi maalata sen toisen uunin.
20 päivänä luopuisin maalin hajusta ja vaihtaisin vahaa, jota kaipaa erinäiset puupinnat. Niitä ei numeroitaisi.
21 päivänä kittaan ja paikkaan senkin naarmut
22 päivänä Avaan ovet lähimarkettiin, ja myös kukkaron nyörini.
Numero 23 voisi olla sähköuuninluukussa, josta löytyisi jo kiva aattoylläri: pesun tarve. Kaikkea ei voi peittää maalilla.
24 ja avaan silmät ja ihastelen Joulun ihmettä.
Että semmonen joulukalenteri.
Siitä jäi toki pois tarve tehdä töitä ja saada perussiisteys tänne kaaoksen keskelle.
