Maalari maalaa taloa, mutta millä?

Ostohetkellä talon eteläseinässä oli havaittavissa maalin pykimistä. Selvää oli, että talon seinään oli laitettu lateksi maali, ja että puu teki parhaansa toipuakseen moisesta kohtelusta. Maali roikkui suikailena seinältä, ja maalipinta oli täynnä taskuja, joissa kasvoi hennosti hometta ja puu oli märkää.

Kun pääsimme syksystä tähän kevääseen, saattoi vain todeta, että vuosi oli helpottanut tulevaa maalinpoistourakkaa tuntuvasti. Ikkunan pokissa ja muillakin seinillä oli jo havaittavissa maalin kuoriutumista.

Edessä on talon maalaus. Alunperin ajattelin perinteistä pellavaöljymaalia. Sen tarttuvuus olisi todennäköisesti kohtalaisen hyvä. Toinen vaihtoehto olisi puunsuojat. Molemmlilla tavoilla saisi hengittävän pintamateriaalin.

Puunsuoja sisältää myrkyyjä heti montaa lajia, ja seinän kanssa ei tarvitsisi pelätä sen homehtumista. Pellavaoöljymaalin kanssa tietyillä sävyillä kyseinen riski on olemassa.

Ja jotta maalin valinta ei olisi helppoa, luin muutaman kirjoituksen siitä, miten maalinpoistoaineen päälle voi olla vaikea saada tietyyjä maaleja tarttumaan. Esimerkiksi keittomaalille ei anneta juurikaan takeita. Alunperin ajatus oli maalinpoistoaineen avulla puhdistaa seinät. Lueskeltuani valmistajien ohjeita, vaihtoehto alkoi tuntua työlältä. Olisi sively, vaikutusaika, rappaus ja huuhtelu, ja tietysti kuivumisen odottaminen.

Youtubessa on tarjolla muutaman pohjoisen toimijan lataamia soodapuhallusvideoita, ja se alkoikin vaihtoehtona tuntua varsin varteenotettavalta.

Lähetin viime viikolla netin kautta parikin tarjouspyyntöä, mutta niihin ei ole vastattu. Sääli.

Pitänee jossain vaiheessa intoutua soittelemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=mkoviqm-u8c

Sitten kirjotiellaankin maalin valmistusohjeita. Vertailtavina lähteinä, ja yhdisteltynä iformaationa olen käyttänyt kahta kirjasta: Perinteiset maalit ja työtavat, Kallio Airi, sekä aivan loistava pikkuläpsykkä Risto Vuolle-Apialalta nimeltään Perinnemaalit. Myös Panu Kailat on luettu, mutta niistä ei tullut tehtyä aikanaan muistiinpanoja, ja Vuolle-Apialan kirja sisältää myös Kailan aivoituksia, ja on muutenkin aivan loistava yhteenveto eri tahojen resepteistä. Suosittelen!

Tervamaalit

Roslangin mahonki: 1 osa tervaa, 1 osa vernissaa. Väriaineet tarpeen mukaan. Laimennetaan tärpätillä (kallio: 1/3(terva+vernissa+tärpätti)

Sjöströmin tervamaali: 1kg tervaa, 3kg vernissaa. Vaalennetaan petrolilla. Väriä sopivasti.

Ruotsin tervamaali: 1 osa tervaa, 1 osa pellavaöljyä, 1 osa lakkabensiiniä

Rautaosien tervaus: kuumentta esineet, sivele tervalla.

Muutamia muitakin reseptejä oli, mutta nämä kiinnostivat vain minua. Suunnittelin terassin suhteen nimittäin raaka-laudan tervausta painekyllästetyn sijaan. Kokeilumielessä tietysti. Tervatut laiturit kun ovat kestäneet vuosikymmeniä, miksei yksi terassikin? Tuota lautaa kun on taapelissa sen verran, että siitä voisi terassin varmastikin näpäistä.

Ajattelin lähteä terva, vernissa ja pellavaöljyseokseen. Varmaan jotain ohennetta on pakkokin käyttää jottein lopputulos ole liian paksu ja jää märäksi. Ikävää on, jos sukan pohjat on terassilla piipahduksen jälkeen tahmassa.

Tervamaalit tosiaan voisi myös pigmentoida, ja periaateessa maalta niillä vaikka koko talon...

Ja talonmaalauksesta päästään öljymaaleihin.

Perusresepti menee kutakuinkin näin:

2l vernissaa

2l tärpättiä

1l pellavaöljyä

1l standöljyä

2kg väripigmenttiä

Pohjustus: 30% vernissaa, 30% tärpättiä

Välimaalaus: + 20% vernissaa

Valmiiksi maalaus: + 10% stand/pellavaöljyä

Kallio taas puhuu pellavaöljymaalista: laita öljyä ja pigemettiä ja ohennetta/kuiviketta ja sudi pois.

Pellavaöljy, vernissa ja stand-öljy ovat periaatteessa kaikki samaa ainetta, niitä on vain keitelty eri aika.

Kalkin sammutus

Suuri osa perinnekalkkimaalien ohjeista sanoi: lisää sammutettua kalkkia. Minulla paralla ei ollut hajuakaan mitä sammutettu kalkki on, kunnes luin Prinnemaalit-teosta, jossa seikkaperäisesti selitetään, että pidät kalkkia (1:1) vedessä 4 viikkoa viileässä lisäten haihtuneen veden tilalle uutta, kuten kellari.

Kalkin voi sammuttaa myös kurriin (kuorittu maito tai tonkan pesuvesi), jolloin myös kaseiini tulee mukaan kuvioon.

Kalkkimaali yksinkertaisimmillaan on sammutettua kalkkia (ämpärin pohjalle painunutta pastaa) sekoitettuna kalkkiveteen/maitoon joka on sammuttamisen oheistuotteena astiassa pinnalla. Seokseen voi lisätä väriainetta ja säilyvyyttä parantavia elementtejä (sinkkioksidia, ruokasuolaa, alunaliuosta tai vaikka rautavithriliä). Myös koostumukseltaan erilaista on saatu lisäämällä esim savea. Myös vesilasia on lisätty (ja tämä ei ole siis lasi josta juodaan vettä, vaan silikaattiyhdiste. Wikipedia sanoo:"Vesilasi on natriumsilikaattien väkevä liuos. Se sisältää varsinkin natriumortosilikaattia (Na4SiO4) ja natriummetasilikaattia (Na2SiO3). Sitä voidaan valmistaa antamalla kvartsin reagoida väkevän natriumhydroksidiliuoksen kanssa.
Vesilasi on varsin jäykkäliikkeistä eli sillä on suuri viskositeetti. Liuos on emäksinen, koska silikaatti-ionit reagoivat veden kanssa emäksinä muodostaen hydroksidi-ioneja (OH−). Vesilasi reagoi helposti happojen kanssa, jolloin syntyy piihappoa, joka veteen liukenemattomana saostuu geelimäisenä.
Vesilasia käytetään liimana ja kittinä. Sitä käytetään myös puuesineiden päällystämiseen niiden suojaamiseksi palamiselta. Kun vesilasiin lisää oikeassa suhteessa etanolia, voi valmistaa superpalloja. [1] Tämä on tyypillinen polymeerikemian koe mm. yläkoulussa ja lukiossa. Näin tehty superpallo kuitenkin menettää nopeasti muotonsa ja kimmoisuutensa."

Mielenkiintoisia maaleja ovat myös Tempera ja Pihka+Hartsimaalit

Temperamaalin valmistu on yksinkertaisimmillaan 1/3(munaa+vernissaa+vettä) ja pigmentti erillisenä liuoksena. Käsittämättömän yksinkertaista! Taiteilijat: tekemään omat temperamaalit :)

PIhka- ja hartsimaaleissa kiinnostaa jälleen puun omat suoja-aineet (kuten tervamaalissakin).

Aidon pihkamaalin suhteen pieni haaste on kuitenkin se, että se täytyy sivellä lämpimänä. Lisäksi pihkan saanti voi olla haastavaa, jos ei innostu viiltelemään metsänsä havupuita, ja ryhdy keräilijäksi. Ohjeessa oli lämmityksen osalta: upota kuumia kiviä maaliin...

Mikäli käytetään kolofonia, joka on teollisesti valmistettu hartsi, ja puiden alkuperä voi olla missäpäin maailmaa tahansa, maalin ominaisuudet ovat hieman helpommat. Kolofoni-maalista on kaksi versiota: suomalainen ja venäläinen. Selkein ero on siinä, että suomalaiset lisäävät maaliinsa traania. Tulee väistämättä mieleen kummelissa viimeksi nähty vitsi venäjän rajalta: "tuu suomipoika tänne, saat leipää". "tuu itte tänne saat voita sen leipäs päälle".

TÄhän on hyvä lopettaa?

30.7.2012 tuli vastaan lopputyö, josta on maalarille paljon iloa: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/33947/Hytonen_Karoliina.pdf?sequence=1