Huoneeseen oli jätetty vanha suuri parisänky, joka on saanut olla paikoillaan, ja jossa jopa nukuimme ensimmäiset viikot. Eilen kuitenkin purin sängyn. Sänky oli sokkelilla makaavaa mallia , lastulevyä. Sänky oli joskus siältänyt nahkaisen sängypäädyn, joka näytti odottavan parempia aikojaan kylmällä vintullä, yöpöydät (jollaisia olen nähnyt muillakin), sekä seinään asennettavan hyllykotelon. Kokonaisuus on varmasti ollut varsin näyttävä aikanaan, ja jollekin retrointoilijalle on varmasti isku sydämeen, kun kerron, että en aio sästää aängyn runkoa. Se odottaa pihalla pääsyä juhannuskokkoon. Syy on yksinkertainen: sokkeli ja raskaus. Sänkyä ei voi yksin siirtää.
No. Se sängystä, joka on silkka sivujuonne. Sen alta paljastui kuitenkin matosta jatkopaikka, joka irvisti. Minä uteliaana kurkistin alle odottaen löytäväni maalatun lankkulattian kuten muuallakin talossa. Yllätys oli melkoinen kun minua vastaan katsoi raakalauta. Samainen raakalauta on paikalleen rakennetun kaapin pohjalla. Mikäli on, kuten näyttää, että lattiaa ei ole koskaan myöskeään tihitetty, lattiassa on ponttien kohdalla varmasti epämääräinen määrä rakosia. Lisäksi lattia on naulattu suurehkoilla nauloilla päältä. Emme puhu siis lautalattiasta siten kun me sen tänäpäivänä ymmärrämme.
Pafkinä kuuluukiin: Mitä tehdä lattialle.
Alkuperäinen olettama oli, että sieltä löytyisi tihitetty lautalattia, vanhalla maalilla. Totuus on tihittämätön ja maalaamaton.
Puhutaan hieman tihittämisestä.
Tässä nähdään loistavana esimerkkinä se, mitä tapahtuu (tai ei tapahdu) lautalattialle kun se tihitetään. Joka ikisessä muussa huoenessa vanhat laudat ovat nousseet enemän tai vähemmän kaarelle, mutta tässä huoneessa ne ovat littanat kuin taapelista valikoituna. Tämä tuntuu järkeen kohtalaisen selvältäkin. Jos puu jostain syystä turpoaa enemmän kuin mitä se on ollut tihityksen hetkellä, sen täytyy ottaa tila jostakin. Koska se on pontissa, sen ainoa vaihtoehto on kaareutua. Näin sanoisi maalaisjärki. Viisaammat voivat vapaasti kommentoida asiaa.
Tähän teoriaan perustaen (joka siis voi toki olla täysin virheellinen) en välittäisi tihittää lattiaa. Toinen syy empimiseen on se, että tihitys tarkoittaisi lattian purkua, jolloin haasteeksi voi tulla lautojen irroittelu ehyenä. Edelleen samanlaisten lautojen hankkiminen olisi haastaava.
On siis odotettavissa, että karkeahko lattia vaihtelevilla raoilla ja suurehkoilla naulankannoilla on se, millä mennään.
Vaha ja öljy. Antaisivat varmasti kauniin pinnan, mutta naulankannoille voimaton. Naulojen upotus ja tapitus taas tuntuu hieman turhan työläältä vaihtoehdolta. Näyttävä varmastikin.
Maalaus. Vanha kunnon juttu. Toimii taatusti. Jopa naulojen kanssa. Mietin, josko maalaisin kyseisen huoneen kartano-henkeen.
Laminaatti tai muu hengitämätön uusi pintamateriaali on ehdoton ei.
Korkkia mietin. Se jonkin verran jäljittelisi nykyistä lattiamateriaalia, mutta hygieenisempänä.
Samaten kävi mielessä uusi lauta. Minulla olisi ympäripontattua melkoinen määrä, ja sillä kyllä saisi houkuttavastikin päälle tehtyä lattian. Kyseessä ei ole varsinainen lattialauta, vaan varsinaisesti kyseistä paksuutta taidetaan käyttää esim. aluskatteena. Uusi pintaratkaisu vaatisi listojen kanssa tuusaamisen, miltä välttyisin pelkällä maalauksella.
Paitsi laiskuutta, myös käytännöllisyyssyistä haaveilin, että lattialistoja ei tarvtisisi irrottaa. Tällä hetkellä nimittäin osa sähköjohdoista ovat naimisissa listojen kanssa. Lisäksi on olemassa se tosiasia, että tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä, ja jos on mahdollsita mennän siitä missä aita onmatalammalla, kannatan.
No. Päfkinä on edelleen ratkaisematta. pitänee jättää asia hautomoon.
