Keittiö

Talon pohjapiirros on kohtalaisen haastava, kuten niin monta kertaa vanhoissa taloissa, kun yritetään sovittaa nykyajan tarpeita erilaisille tarpeille suunniteltuun taloon.

Keittiössä oli varsin rajoitetusti kaappi- ja pöytätilaa, ja selvää oli, että sitä täytyi saada reilusti lisää.

Äitini oli jokin aika sitten uusinut kaappinsa, ja häneltä jäi varsin kauniit täyspuuovet, sekä yläkaappien rungot käytettäviksi. Rahan ollessa kortilla, päätin, että keittiö tulisi näistä rungoista ja ovista, sillä vaikka pinnoiteovia saa edullisesti, totuus on, että Puu on Aina Puuta. Tiskipöytä, joka tilassa oli, oli todella suuri (210cm), ja muutoin suorastaan loistava, mutta siinä oli jännittävästi 3 allasta. Tämäkin ominaisuus olisi ollut suotava muutoin, mutta huoneessa ei kertakaikkisesti ollut riittävästi seinää joille sijoittaa moinen hökötys, ja silti saada pöytäkannen alle (tai mihinkään muuallekaan lähelle tiskipöytää) tiksikonetta. Pieni katselukierros kuitenkin paljasti Hackmanin tiskipöydän päätilan varastoista, jonne se oli päärakennuksen edelisen keittiöremontin yhteydessä kannettu. Kelpasi minulle. Altaassa oli kaksi isoa allasta, ja siinä oli taatusti vähemmän naarmuja ja koloja, kuin esimerkiksi siinä, jonka uutena ja kalliina investoin omakotitaloani remontoidessani 2006. Teräskin voi näköjään olla kovaa tai sitten ei.

Johtuen edellämainituista kierrätys- ja säästötavoitteista, vietin kohtalaisen monta tuntia IKEA:n suunniteluohjelman parissa, ja sain kuin sainkin lopulta tyydyttäviä vaihtoehtoja kasaan. Se yksinkertaisin tuli sitten valittua, ja hyvä niin.

Onnistuin löytämään vanhan IKEAn paikalliseksi asennettavan ohjelmiston joltain ohjelmistoja jakavalta saitilta, ja se pyöri hyvin silloisessa XP:ssä. 7:lle tukea ei enää ollut. Harmi, sillä IKEAn uusi webbikilke sai minut näkemään ainoastaan punaista.

Päädyinkin XP-päivityksen jälkeen ostamaan Ohjelmiston Home Designer Essentials (maksoikohan noin 50€), jolla kaikenlainen suunnittelu onnistuu hieman pidemmälle.

Alakaapit olivat kuitenkin ongelma. Ovet eivät olleen nykystandardien mukaisia korkeudeltaan, joten ne eivät istu olemassaoleviin standardirunkoihn. Kävin muutamalla keittiötoimittajalla, ja onnistuin lopulta saamaan YHDELTÄ tarjouksen erikoismittaisita kaappien rungoista. 840e. Laminaattitasot lisäksi 70e/m. Tilanne, jossa keittiökauppiaita on vaikea saada kiinni/myymään oli kohtalaisen absurdi, mutta koko remontti on ollut yhtä omituisuutta toisensa perään, joten tähänkin oli uskominen. Tein saman laskelman tietysti myös IKEA:n sivuilla, ja samalla rahalla sai vain oikeasti niin paljon enemmän, joten tilaus IKEA:an lähti. Kotiinkuljetus lisäsi 160e hintaa tilaukseen, mutta edelleen se oli halpa. Ja halpuus siinä mielessä kostautui, että innokkaasti tuli tilattua sitä sun tätä hieman tarpeetontakin, kuten nyt esimerkiksi Kalusteisiin integroitava Kahvikone.
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/40113043/ Varsinaisesti itse koneeseen olen kyllä ollut tyytyväinen, sillä huonommastakin kahvista tulee syystä tai toisesta yllättäen juotavaa.

IKEA toimitti todella nopeasti kotiovelle koko kasan. Kaappien rungot kasailin sitten olohuoneeseen valtavaksi pinoksi odottamaan, että lattia saataisiin paikoilleen. Kirosin muutamaan kertaan intoani tee-se-itse-sopivaksi -ajatuksiin, sillä laatikoiden etusarjat olivat kohtalaisen aikaa vievä ja hikinen juttu. Lopulta ne kuitenkin ovat paikoillaan, ja jopa kohtalaisen linjassa. Ikean palapelit ovat kyllä käsittämättömän hieno suunnittelun taidonnäyte. Asiat vain ON mietitty loppuun.

Remontti oli alkanut siis keittiön alkuperäisten kiinteiden seinäkaappien purulla, ja paljastanut homevaurion. Keittiökaapistojen alta löytyi toinen kätkö, ja purettuamme vesihanan myös vuotava päähana aiheutti sen, että lattia oli aukaistava. Lattia avattiin, viemäröinti ja veden tulo uusittiin. VEsilaitos taisi laskuttaa 400e, kaivurityöt päälle, routaeristeet, maat... Ei se ilmaista ole.

Vanhat lattialaudat asennettiin harvalaudoitukseksi. Harvaloudoitus oli jo paikoillaan, kun isäni kysyi, eikö todellakaan ole mistään kutterin purua saatavilla, jotta voitaisiin täyttää vuosikymmenten saatossa painunutta lattian eristystä. Minä tuoreena paikkakuntalaisena mietin, että hetkinen, onhan sitä jostain käyty hakemassakin, ja samaan ajatukseen mietin, että miksi? Sitten tajusin, että johan sitä navetalla on kuivikkeeksi kuutiokaupalla. Kyllä minulle on ilkuttu. Ja syystä. Täyteltiin sitten muovilastan kanssa pienistä rakosista lattian alle kutteria. Kun urakka oli valmis, päälle saatiin lämmönjakolevyt merkkiä uponor. Paikallinen LVI-liike kävi pudottamassa lämmönjakoputket.

Uuden lattian kanssa kävi tuuri. Bauhaus ilmoitti b-laatuista lattialautaa, ja minä ajoin välittömästi peräkärryn kanssa tätä ihmettä katsomaan. Paketissa oli aina 3 lautaa, ja käytännössä paketit oli kasattu niin, että pari laudoista oli oksaisia, mutta ei muuta vikaa, ja yksi laudoista oli sitten joko oksa-vikainen, tai sisälsi esimerkiksi punaisuutta tai muuta. Valikoimme hieman lautoja siten, että keskilattialle tulisi parhaimmat, ja kaappien alle pahimmat rosot. Totuus on kuitenkin, että lattiasta tuli todella hyvä. Pintakäsittelyineen noin 400e, asennusaika isän kanssa vajaa 2 päivää. Mahdollista tihitystä varten on varastossa vielä vähän jäljellä.

Lattian käsittelyn valinta vaatikin melkoisen joukon tunteja netissä. Isä kannatti lakkausta, mutta minä halusin puun olevan puuta, ja tuntuvan lämpimältä jalan alla. Öljy ja vaha olivat melko selviä juttuja, mutta ristiriitaisuutta herätti pitääkö vaaleaksi öljyttävä lattia lipeöidä vai ei. Osmolaiset (ja normi rautakauppamyyjät) ei oleet kuulleetkaan lipeöinnistä. Pajutex-firmasta kuitenkin esitettiin, että vaalea lattia lipeöidään aina, jottei kellastuminen muuta lattian väriä aikain saatossa. Varmuudella on tietysti vaikea sanoa mikä olisi hyvä tai huono ratkaisu, mutta minä päädyin siitä yksinkertaisesta syystä lipeöintiin, että halusin lattiaan puhtaan vernissan (ei liuottimia) ja lopulta mehiläisvaha-vernissa seoksen päällimäiseksi. Tee-se-itse. Syynä hinta ja se, että tiedän mitä lattiassani on. Suurin osa lattioiden öljyvahoista yms ei kerro mitä tuote sisältää. Olisin halunnut tehdä itse "lipeämäskin" lattiaan (puuntuhkaa liotettuna ja sammutettua kalkkia), kuten vanhakin kansa, mutta huolimatta intensiivisestä yrityksestä löytää valmistukseen ohjeita, en onnistunut. Kun sitten Nostalgia-tuotesarjan puulipeä sattui poistomyynnissä kohdalle, tilanne ratkesi. Lipeän saanti oli muuten kaikenkaikkiaankin todella vaikeaa. Suurin osa kaupoista ei pitänyt sitä hyllyssä ja sen tilaaminen sai aikaan sen, että sen hinta oli aika naurettava, ja pari lattioiden erikoisliikettä kehotti kysymään kyseisestä syystä muualta.

Joulukuussa keittiö oli vihdoin siinä kunnossa, että siellä saattoi laittaa ruokaa, ja nostella lautasia paikoilleen. Puoli vuotta myöhemmin kaikki listat puuttuvat EDELLEEN, eikä muutenkaan juurikaan edistystä ole tapahtunut, lukuunottamatta muutamaa tapettisoiroa ja paria kaappia lisää. Tekemistä on kuitenkin riittänyt muualla talossa, ja tärkeysjärjestys se olla pitää. Keittiöremontin alkuvaiheen raportointi päättyy kuitenkin tähän.

Toteutunut Budjetti

IKEA 1400e
Lattia 400e
Putkityöt ja hana (tarkistettava)
Lattialämmitysputket ja lämmönjakolevyt (tarkistettava)
Unelmieni jääkaappi (Festivo 120) 2500e
http://www.festivo.fi/kodin_kylmalaitteet/KYLMIOPAKASTIMET/?id=9
Kattomaali
Tapetit 6e (poistoerä, 2e rulla)

Kokonaishinta (6000?) (kun  pääsen käsiksi kuitteihin, tarkistan)

Muutto

Ehkä johtuen remontin kaoottisesta tilanteesta, mutta muutto oli varmasti yksi elämäni huonosti organisoiduimpia. Vaikuttimia saattaa olla myös läheinen sijainti. Muuttomatka oli kuitenkin vain pari kilometriä.

Niimpä minä muutin 8 ja 12 vuotiaiden lasten avulla (puolisoni sisaruksia) koko kotimme lukuunottamatta isoimpia huonekaluja, auton koppilavalla parin päivän aikana. Mies oli kiinni töissään, ja asia lankesi minun harteilleni. Käsittämättömän kova urakka! Avaimen luovuts vanhasta asunnosta oli sovittu seuraavan päivän aamulle. Oli melko myöhä, kun oven vedin takanani kiinni todeten, että nyt se on siivottu.

Yksi kuorma kaappeja, pöytiä ja sänkyjä päätyi traktorin lavalle konesuojaan odottamaan aikaa, jolloin niille löytyisi remontin keskeltä paikka. Pesu- ja tiskikone vietiin navetalle (ainoa lämmin tila).

Oli Syyskuu.

Ennen muuttoa

Ja niin me innosta puhkuen aloimme tehdä suunnitelmia.

Lattiat: vanhat muovimatot poistetaan ja vanhat puulautalattiat kunnostetaan.

Seinät: Muutamissa huoneissa uudelleen tapetointi

Pesuhuone: Parin vuoden päästä täysremontti

Lämmitys: Puilla kunnes vaihdetaan maalämpöön joskus tuonnempana (nyt lisänä suorasähkö)

Ikkunat: kolmannet lasit

Ulkosauna ja navetta: täysin uudet sisustat ja vanhaa kunnostetaan siltä osin kuin järkevää

WC: ei tehdä mitään

KEittiö: kaapistot uusiksi, muista huoneista poiketen muovimatto jätetään. Käännetään paikalleen rakennetut suurehkot ruokakomeot eteiseen vaatehuoneeksi.

Pukuhuone: Pesukoneliitäntä ja kaapistot

Lista vaikutti järkevältä. Ei ylettömästi työtä kerrallla tehtäväksi.

Sitten alkoi tapahtua.

1) Havaitsimme, että vesiboileri vuotaa. Boileri sijoitettu saunan lauteiden alle. Jotta boilerin saisi ulos, meidän täytyisi purkaa sauna käytännössä kokonaan, myös väliseinä.

Alkoi boilereiden hintojen selvittely ja seuraavien askelten pohdinta.

Päätilalta löytyi muutaman vuoden käyttämättömänä ollut navetalle liian pieneksi jäänyt vesiboileri, ja sitten alettiinkin tekemään piirrustuksia siten, että pystyboileri saataisiin jonnekin sovitettua ilman yletöntä työtä.

Tilanne näytti kohtalaisen hyvältä, kunnes leivin uunia lämmittäessäni tapahtui taas.

2) Havaitsimme, että toiseen kamareista, joihin leivinuunin kyljet näkyivät, tuli seinään musta rantu. Pieni kopautus leivinuunin päälle, ja koko savukanava romahti.

Meidän suunnitelmamme talven yli pärjäämiselle puulämmityksellä vaikutti heikolta. Puuhellan lämmönvaraus kun on varsin rajallista.

Nyt meillä oli siis tilanne, jossa meidän pitäisi tehdä väliaikainen rakennelma pesuhuoneeseen, ja lämmittää sähköllä taloa, mahdollisesti purkaa ja korjata leivinuuni, mikä ei houkuttanut johtuen kesken olevasta keittiöremontista, jossa sielläkin oli jo päästy tapahtumaan. Tuntui ihan hyvältä ajatukselta purkaa koko sauna ja pesuhuone, ja tipauttaa maalämpö paikoilleen ennen talven tuloa.

Kuten mainitsin, keittiön puolella tapahtui myös.

3) Havaitsimme ruokakomeroa purkaessamme, että seinä oli laohovaurioitunut.

Osa eksperteistä uskotteli, että käsittely hometta tappavalla emäksisellä pesuaineella mahdollistaa mustuneiden ja paikoin hapristuneiden seinän vinolaudusten jättämisen paikalleen turvallisesti. Lahovika oli vanha, tullut joskus kun komeron nurkka oli ollut vielä "kylmä" ja siis ulkonurkka. Laajennuksen jälkeen (86) kulmaus oli kuitenkin muuttunut lämpimäksi. Minua ajatus kuitenkin vaivasi. Laho olisi saatava pois, ja puut korvattava terveillä.

Nurkan löytö sai varuilleen. Ja niin keittön kaapistoja purkaessa, lattian raja sai tarkempaa tutkiskelua, ja vanha laho löytyi sieltäkin. Osa alajuoksusitakin oli täysin pehmenneet. 

Olimme yrittäneet tehdä remonttia siten, että muovimattoa varottaisiin, lattia avattiin pieninä palasina seinän vierestä siten, että kaappien alle voisi jättää tarvittavat rypyt. Tilanne kuitenkin muuttui hieman, kun kaapistot lähtivät.

4) Havaitsimme, että alkuperäinen viemäri, sekä vedentulopiste (joka oli talossa muuten toinen) eivät vastanneet kunnoltaa sellaista, että ne voisi jättää kovin pitkäksi aikaa paikoilleen, nimittäin sulkuhana vuoti.

Tilanne alkoi saada sen sortin mittasuhteet, että nauratti. Päätimme avata lattian, jotta saisimme viemäri ja vesiputken vaihdettua uuteen. Samalla saisimme vanhan lattialaudoituksen harvalaudoitukseksi, ja lattialämmityksen keittiöön, nyt kun sitä maalämpöä laitettaisiin muutenkin.

Samaan hengenvetoon kodinhoitohuoneen betonit, kuten pesuhuoneen ja saunankin, päätettiin piikata pois, jottei huonekorkeudessa menetettäisi, kun putkia asennellaan. Tämä on varmasti ollut yhteisen remonttihistoriamme eniten ristiriitaa herättävä keskustelu. Minä kannatin menetystä korkeudesta, ja työn helpputta. Puolisoni ei. Ja niin meillä piikattiin lattiat auki.

Sain kuitenin sovittua, että WC jäisi paikoilleen, eikä sitä piikkailtaisi, vaan sinne asennettaisiin putket vain urittamalla. YKSI HUONE, JOTA EI TARVITSISI MYLLÄTÄ. Luulin.

Sitten taas tapahtui

5) Havaitsimme, että WC-pönttömme jalka on isosti halki.

Muutto oli edessä.

Meillä oli keittön lattia auki, huoneet täynnä remonttitarvikkeita, ei suihkua tai pesutiloja. Alkuperäisen suunnitelman mukaan talon piti olla asuttava. Ei menny niinky Strömsössä.

Talon osto

Minä muutin puolisoni luokse Pohjois-Pohjanmaan eteläosiin kesällä 2010. Asuttiin pientä kaksiota, johon oli sovitettu melkein kaikki minun omakotitalostani kannetut tavarat. Meillä oli sanalla sanoen ahdasta, vuokra tiloihin nähden kotalaisen korka, ja muutenkin tuntui, että oma olisi ihan hyvä juttu. Melko pian aloimmekin katsella taloja. Kesällä 2011 oli jo selvää, että talo ostetaan, tai sitten aloitetaan rakennusurakka.

Rakentaminen tuntui hurjalta ajatukselta. Sitä tiesi, että jos oman työn osuutta halusi edes minimaaliseksi, rakennustyömaa kestäisi vähintään 2 vuotta. Aika tuntui pitkältä. Valmis olisi kuitenkin valmis, eikä rakennustyömaata olisi pakko sietää kuin pieissä erissä pintaremontoimalla.

Kävimme katsomassa useita taloja, läheltä ja kaukaa.
Alueella (30km säteellä) oli myytävänä muutamia vanhoja hirsitaloja ja pari kouluakin, jotka houkuttivat minua suuresti. Ongelmaksi muodostui vain se tosiasia, että etäisyys tilalta kävisi ajan myötä raskaaksi kulkea, eikä nämä siten olleet oikeasti vaihtoehtoja.

Pari kylän pinnasta löytynyttä taloa houkutti. Toisesta välittäjä ilmoitti, että alle 140 tarjouksella kauppoja ei synny. Remonttia olisi tarvinnut isosti, ja tuntui, että talon hinta kohosi liian korkeaksi. Öljylämmitys ja kaikki. Lisäksi vaatehuoneita ja sisäseiniä olisi jounut laittelemaan hieman uuteen uskoon, lattioita yms. Pohjaratkaisukaan ei miellyttänyt, ja muutenkin yleistunteeksi jäi, että ehkä ei.

Seuraava talo oli parin kilometrin päässä kylältä. 175 000 tarjosinkin. Hieno talo, hienot puitteet, vähän korjattavaa. Pyynti oli kuitenkin aika tavalla enemmän, ja talo jäi saamatta. Enempään ei kuitenkaan näillä tuloilla olisi ollut varaa.

Sitten tuli vastaan Koivula.

Koivula on vanha tilan nimi, ja itse talo on itseasiassa erinimisenä rekisterissä. Mutta meille paikka on Koivula. Olimme ihastuneita. Lähellä päätilaa, vanha rintamiestalo, navetta ja traktori/autotalli rakennus. Talo vaikutti erittäin hyväkuntoiselta. Ehyet maalipinnat kaikkialla, huollettu ja hoidettu piha, siistiä.

Hinta erittäin edullinen alueen muuhun hintatasoon. Pintaremonttia vaatisi, mutta ottaen huomioon talon hinnan, se ei tuntunut pahalta ajatukselta. Lisäksi mietittiin, että kuukaudessa tapetit pariin huoneeseen, vanhojen lattioiden esiin otto ja maalaus olis tehty.

Suunnitelmat tuntui selviltä, ja niin me tehtiin tarjous, ja kaupat syntyi.

Koivulasta tuli meille Koti.