Remontin keskellä elämisessä on omat haasteensa. Surkeiden sattumusten summana remontti on laajentunut ja venynyt, ja siksikin koetellut hermoja. Tällä kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa nyt kun jotkin asiat valmistuvat.
Nyt, kun kotona voi laittaa ruokaa, on liesi ja vesi ja astiat. Se tuntuu jossain ihmisen perusviettejä hivelevällä tasolla kyllä hyvältä.
Pyykinpesukone. Pyykkäys on aina ollut minulle se kotitöistä, josta aidosti pidän. Pyykin pesussa on jotain rituaalimaisen puhdistavaa. Kun peset vaatteita, liinavaatteita tai vaikka pöytäliinoja, puhumattakaan pyyhekistä tai peitoista tai matoista, puhdistut aina myös pienestä määrästä menneisyyden kuonaa. Huvittavaa, mutta totta minulle. Se, että pyykkäyksen voi tehdä kotona on vapauttavaa: kone odottaa sinua alati.
Suihku. Saunasta viis. Ja jos ei olisi suihkua, varmasti se sauna ja saunapata olisivat ne kodin tekijät. Se tunne, kun voit lähteä vaikka lenkille miettimättä onko nyt hyvä aika, ja pääsenkö milloin peseytymään, ja onko julkisia esiintymisiä lenkin ja pesumahdollisuuden välissä. Tai kylmettyneenä tulla kotiin ja livahtaa suihkun lämpöön. Se tunne kun lämmin vesi valuu koko vartalolle, eikä tarvitse pestä pesulapulla vesikoolin tai vessan altaan päällä. Se tunne, kun olet taatusti puhdas päästä varpaisiin. Ihminen syntyy uudestaan kun se voi peseytyä kunnolla, ja tehdä sen vieläpä kotona. Kotona tulee jostain syystä puhtaammaksi.
Ja oma sänky. Suihkusta lakanoihin. Lakanoista aamukahville. Aamukahvilta (ja minun tapauksessani aika monesti vasta lounaalta) puhtaisiin vaatteisiin ja uuteen päivään. Niissä on koti ja turva. Niistä on minun koti tehty.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Akryylimassalattia
Nämä niin kutsutut märkätilat olivatkin sitten taas oma lukunsa haasteineen.
Huolimatta meidän suuresta innosta säästää, halusimme kuitenkin pesutiloihin huoltovapaan ja kestävän lattian. Navetalla on akryylimassalattia, ja sen hoito ja ylläpito ovat todella helppoja. Lisäksi lattiapinnoite on itsessään veden eristävä. Niimpä me päätimme investoida hyvään märkätilalattiaan.
Soittelimme muutamalle urakoitsijalle ja tarviketoimittajalle. Hinnat olivat kohtalaisen samat kaikilla: noin 65e neliö ja 10-12e seinälle noston metrihinta. Mikäli lattian olisi tehnyt itse, materiaalit olisivat tulleet maksamaan noin puolet tästä hinnasta. Johtuen kuitenkin menetelmän haasteellisuudesta, päätimme luottaa ammattilaiseen. Lattian piti olla päivässä tehty. Hajuhaitathan kyseisessä menetelmässä ovat melkomoiset, mutta ajattelimme, että kyllä sitä pari päivää kestää, kun kuitenkin kokonaisaikataulullisesti homma olisi varsin joutuisa, ja saataisiin se kauan odotettu pumppu toimimaan, ja päästäisiin pyykille kotonakin.
Päädyimme valitsemaan yrittäjän läheltä. Navetalle lattian tehnyt firma oli kuitenkin kohtalaisen etäältä (Pohjanmaan Erikoislattiat), joten ajattelimme, että vaatimattomat neliöt ei heitä välttämättä kiinnosta näin kaukana firman kotipaikasta, ja koska yrittäjiä oli lähempänäkin, otimme sitten yhden heistä. Virhe.
1) Hei siirsivät tulemistaan kahdesti
2) Kun lattia tehtiin, seinällenosto jäi ensimmäisellä käynnillä tekemättä, ja hajuhaitoista kärsittiin taas viikonpäästä, ja kodinhoitohuonetta tai lämpöpumppua ei voitu asentaa suunnitellussa aikataulussa
3) Kun Seinälle nostot tehtiin, ja he ilmoittivat lattian valmiiksi, lopputulos oli kaikkea muuta kuin hyvä. Kaivojen suut olivat ihmeellisesti koholla. Kaatojen kohdalla oli voimakkaasti aaltoa ja liipan jälkiä, läpivientejä ei oltu massattu siististi, vaan ne olivat todella pahan näköiset ja epäsiistit. Lisäksi lattiassa oli satunnaisesti pientä koloa, joihin vesi jäi seisomaan.
Siinä sitä mietittiin: Riidelläkkö vai maksaa.
Soitimme navetalle lattiaan tehneeseen firmaan, Pohjanmaan Erikoislattioille, lähetimme heille kuvia, ja kysyimme mielipidettä. He sanoivat ettei lattian kuulu olla sellainen. Ei meistäkään. Teimme kirjallisen valituksen. Urakan tehnyt yrittäjä lähetti takaisin ammattiyhdistyksensä ohjeistuksen, jossa kerrotaan, että vähäinen jälki sallitaan, koska kyseessä on käsityö. Lisäki hän kommentoi, että on niitä nähty pahempiakin.
Me selvittelimme asiaa kuluttajasuojalakia myöten, ja päätimme, että vaikka oikeuteen, mutta lattia on korjattava. Kaveri kävi tekemässä läpivienteihin siistimiset, ja niistä tulikin kelvolliset. Lattian kanssa hänen näkemyksensä oli, että jos halutaan, lattia voidaan hioa ja lakata uudelleen.
Jälleen konsultaatio Pohjanmaan Erikoislattioilta. Sieltä työnjohtaja sanoi, että selvää on, ettei siitä sillä hyvää tule, vaan että pinta on tehtävä uudestaan.
Näillä saatesanoilla ilmoitimme urakoitsijalle, että jos sinun mielestäsi lattiasta tulee hyvä hiomalla ja lakkaamalla tulee, tule tekemään, mutta sen TÄYTYY olla sen jälkeen hyvä.
Korjaus sovittiin taas parin viikon päähän. Päivänä, jolloin heidän olisi pitänyt tulla, urakoitsija soitti, että he eivät tule. Pitäkää lattianne. Se tuntui voitolta kuukauden riitelyn jälkeen.
Olimme tilanteessa, että meillä oli "ilmainen" lattia. Olimme tietysti maksaneet asiallisen työn jäljen laskusta, eli seinälle nostojen hinnan. Soitimme Pohjanmaan Erikoislattioille ja kysyimme tarjousta lattian korjaamisesta. Hinta oli kaksinkertainen: 112e neliö. Tilanne oli aika kitkerä. Korjaus maksoi kaksi kertaa niin paljon kuin työn tekeminen kerralla oikein. Päätimme kuitenkin tilata työn.
Kaverit tulivat seuraavalla viikolla sovitusti. Homma hoitui näppärästi. Lattiasta tuli HYVÄ.
Mietimme episodin aikana monta kertaa, että mikäli ei entuudestaan olisi tiennyt miltä lattian kuuluisi näyttää, oltaisiin varmastikin maksettu lattia. Urakoitsija kun osasi henkisen pelottelun keinot. Lattiaa pitäisi hänen mukaansa tulla katsomaan ammattiyhdistyksen arvijoija, ja se maksaisi tuhansia, ja tietysti tilaajalle, eli kuluttajalle. Kuluttaja-asiamies onneksi oli eri mieltä, ja sanoi, että kyllä ammattitaitoinen ja kokenut henkilö on riittävä antamaan arvion ja lausunnon lattiasta. Ja Pohjanmaan Erikoislattioiden työnjohtaja lupasikin auliisti, että hänen nimensä voi mainita, jos asia riitautuu niin pitkälle.
Mitä opimme tästä?
Huolimatta meidän suuresta innosta säästää, halusimme kuitenkin pesutiloihin huoltovapaan ja kestävän lattian. Navetalla on akryylimassalattia, ja sen hoito ja ylläpito ovat todella helppoja. Lisäksi lattiapinnoite on itsessään veden eristävä. Niimpä me päätimme investoida hyvään märkätilalattiaan.
Soittelimme muutamalle urakoitsijalle ja tarviketoimittajalle. Hinnat olivat kohtalaisen samat kaikilla: noin 65e neliö ja 10-12e seinälle noston metrihinta. Mikäli lattian olisi tehnyt itse, materiaalit olisivat tulleet maksamaan noin puolet tästä hinnasta. Johtuen kuitenkin menetelmän haasteellisuudesta, päätimme luottaa ammattilaiseen. Lattian piti olla päivässä tehty. Hajuhaitathan kyseisessä menetelmässä ovat melkomoiset, mutta ajattelimme, että kyllä sitä pari päivää kestää, kun kuitenkin kokonaisaikataulullisesti homma olisi varsin joutuisa, ja saataisiin se kauan odotettu pumppu toimimaan, ja päästäisiin pyykille kotonakin.
Päädyimme valitsemaan yrittäjän läheltä. Navetalle lattian tehnyt firma oli kuitenkin kohtalaisen etäältä (Pohjanmaan Erikoislattiat), joten ajattelimme, että vaatimattomat neliöt ei heitä välttämättä kiinnosta näin kaukana firman kotipaikasta, ja koska yrittäjiä oli lähempänäkin, otimme sitten yhden heistä. Virhe.
1) Hei siirsivät tulemistaan kahdesti
2) Kun lattia tehtiin, seinällenosto jäi ensimmäisellä käynnillä tekemättä, ja hajuhaitoista kärsittiin taas viikonpäästä, ja kodinhoitohuonetta tai lämpöpumppua ei voitu asentaa suunnitellussa aikataulussa
3) Kun Seinälle nostot tehtiin, ja he ilmoittivat lattian valmiiksi, lopputulos oli kaikkea muuta kuin hyvä. Kaivojen suut olivat ihmeellisesti koholla. Kaatojen kohdalla oli voimakkaasti aaltoa ja liipan jälkiä, läpivientejä ei oltu massattu siististi, vaan ne olivat todella pahan näköiset ja epäsiistit. Lisäksi lattiassa oli satunnaisesti pientä koloa, joihin vesi jäi seisomaan.
Siinä sitä mietittiin: Riidelläkkö vai maksaa.
Soitimme navetalle lattiaan tehneeseen firmaan, Pohjanmaan Erikoislattioille, lähetimme heille kuvia, ja kysyimme mielipidettä. He sanoivat ettei lattian kuulu olla sellainen. Ei meistäkään. Teimme kirjallisen valituksen. Urakan tehnyt yrittäjä lähetti takaisin ammattiyhdistyksensä ohjeistuksen, jossa kerrotaan, että vähäinen jälki sallitaan, koska kyseessä on käsityö. Lisäki hän kommentoi, että on niitä nähty pahempiakin.
Me selvittelimme asiaa kuluttajasuojalakia myöten, ja päätimme, että vaikka oikeuteen, mutta lattia on korjattava. Kaveri kävi tekemässä läpivienteihin siistimiset, ja niistä tulikin kelvolliset. Lattian kanssa hänen näkemyksensä oli, että jos halutaan, lattia voidaan hioa ja lakata uudelleen.
Jälleen konsultaatio Pohjanmaan Erikoislattioilta. Sieltä työnjohtaja sanoi, että selvää on, ettei siitä sillä hyvää tule, vaan että pinta on tehtävä uudestaan.
Näillä saatesanoilla ilmoitimme urakoitsijalle, että jos sinun mielestäsi lattiasta tulee hyvä hiomalla ja lakkaamalla tulee, tule tekemään, mutta sen TÄYTYY olla sen jälkeen hyvä.
Korjaus sovittiin taas parin viikon päähän. Päivänä, jolloin heidän olisi pitänyt tulla, urakoitsija soitti, että he eivät tule. Pitäkää lattianne. Se tuntui voitolta kuukauden riitelyn jälkeen.
Olimme tilanteessa, että meillä oli "ilmainen" lattia. Olimme tietysti maksaneet asiallisen työn jäljen laskusta, eli seinälle nostojen hinnan. Soitimme Pohjanmaan Erikoislattioille ja kysyimme tarjousta lattian korjaamisesta. Hinta oli kaksinkertainen: 112e neliö. Tilanne oli aika kitkerä. Korjaus maksoi kaksi kertaa niin paljon kuin työn tekeminen kerralla oikein. Päätimme kuitenkin tilata työn.
Kaverit tulivat seuraavalla viikolla sovitusti. Homma hoitui näppärästi. Lattiasta tuli HYVÄ.
Mietimme episodin aikana monta kertaa, että mikäli ei entuudestaan olisi tiennyt miltä lattian kuuluisi näyttää, oltaisiin varmastikin maksettu lattia. Urakoitsija kun osasi henkisen pelottelun keinot. Lattiaa pitäisi hänen mukaansa tulla katsomaan ammattiyhdistyksen arvijoija, ja se maksaisi tuhansia, ja tietysti tilaajalle, eli kuluttajalle. Kuluttaja-asiamies onneksi oli eri mieltä, ja sanoi, että kyllä ammattitaitoinen ja kokenut henkilö on riittävä antamaan arvion ja lausunnon lattiasta. Ja Pohjanmaan Erikoislattioiden työnjohtaja lupasikin auliisti, että hänen nimensä voi mainita, jos asia riitautuu niin pitkälle.
Mitä opimme tästä?
- Jos tiedät hyvän työn tekijän, maksa kerralla enemmän. Loppujen lopuksi se on varmasti halvempaa, kuin riskeerata tuntemattoman tekijän kanssa. Meille itse työn hinta nousi kaksinkertaiseksi JA aikataulu venyi 2 kuukautta.
- Jos tilaat erikoisempaa työtä urakoitsijalta jota et tunne, selvitä referenssit. Käy ITSE PAIKANPÄÄLLÄ katsomassa miltä työn jälki näyttää. Valokuvat eivät koskaan kerro koko totuutta.
 |
| Oikein (navetalla) |
 |
| Ei ihan niin oikein |
 |
| Väärin |
 |
| Oikein (navetalla) |
 |
| eikä tämäkään hyvä. |
Tapettikaupassa
Olen monta kertaa miettinyt tapettien hintoja. Puhutaan painetusta paperista. En tiedä onko katteet tapettien valmistajilla kohdallaan, vaiko kenties niiden myyjillä. Hinnat ovat kuitenkin hulppeita. Tämä remontti alkoi tarkoituksella siistiä pinnat. Vanhoihin huokolevyihin ainoa oikea vaihtoehto on paperitapetti. Niin intohimoinen vanhan vaalija en ole, että tapettitalon hintavat valikoimat olisivat minua kovinkaan houkuttaneet. Sen sijaan olen kiertänyt loppuunmyyntejä ja poistoja aika ahkeraan.
Ongelmanahan on tietysti tämän tyyppisessä ostostosten teossa se, että etukäteen ei voi olla kovinakan vahvaa visiota siitä, mitä tuleman pitää. Tapetteja täytyy katsoa siten, että niille antaa mahdollisuuden. Ja täytyy sanoa, että olen päätynyt mitä jännittävimpiin ratkaisuihin tässä tapetoinissa.
Myönnän, että olen ollut melko vapaamielinen ja leikkisä, mutta tapetti, joka maksaa 2e rulla ei satu kenenkään kukkarolle. Tosin hankaluutensa siinäkin, että tavaraa on tarjolla rajattu määrä:
Yläkerrassa onnistuin leikkaamaan kriittisessä kohdassa vuodan väärin, mistä seurasi tilanne, että tapetti loppui pahasti kesken seinän. Jatkoin tyynesti eri tapetilla, ja laitoin edellisestä koristuksia sekaan. Laittelen kuvia kunhan kyseisestä huoneesta saadaan taas romujen löydettyä paikkansa asuttava. Yksi ystävä totesi "pretty bad". Minua nauratti.
Odotan innolla myös, että pääsen WC:n seinien kimppuun. Minulla on sinne aivan hillittömän upea turkoosi vinyylitapetti (WC on elintasosiivessä, jossa hengittävyys ei ole koskaan ollut rakentajien tavoitteena). Pidin sitä useita kertoja kädessäni ajatellen, että väri on kyllä upea, mutta että eihän tuo sovi minkään kanssa, eikä se ole paperitapetti. Määräkin oli hankala: vain muutamia rullia. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta näin yhtäkkiä mielessäni kreikkalaisen turkoosin koristelautasen, joka roikkuu vessan seinällä, ja tajusin, että WC:nhän tällä voisi tapetoida.
Suunnitteluohjelma (joka ei salli erilaisia seinäpintoja samassa huoneessa, puhumattakaan että erilaisia materiaaleja samalla seinällä) on piirtäny kanssani alla olevan kokonaisuuden. Allas on vielä ostamatta, mutta kaapistot on jo hommattu. Altaaksi on haukuttuna parikin vaihtoehtoa, lampteit on ostettu poistomyynnistä, laattoja altaan taakse samaten. Kunhan suunnitelmat vahvistuvat ja WC etenee, päivittelen tätä kirjoitusta lisää, ja paljastan tämänkin säästöbudjetin toteumat :)
Ongelmanahan on tietysti tämän tyyppisessä ostostosten teossa se, että etukäteen ei voi olla kovinakan vahvaa visiota siitä, mitä tuleman pitää. Tapetteja täytyy katsoa siten, että niille antaa mahdollisuuden. Ja täytyy sanoa, että olen päätynyt mitä jännittävimpiin ratkaisuihin tässä tapetoinissa.
Myönnän, että olen ollut melko vapaamielinen ja leikkisä, mutta tapetti, joka maksaa 2e rulla ei satu kenenkään kukkarolle. Tosin hankaluutensa siinäkin, että tavaraa on tarjolla rajattu määrä:
Yläkerrassa onnistuin leikkaamaan kriittisessä kohdassa vuodan väärin, mistä seurasi tilanne, että tapetti loppui pahasti kesken seinän. Jatkoin tyynesti eri tapetilla, ja laitoin edellisestä koristuksia sekaan. Laittelen kuvia kunhan kyseisestä huoneesta saadaan taas romujen löydettyä paikkansa asuttava. Yksi ystävä totesi "pretty bad". Minua nauratti.
Odotan innolla myös, että pääsen WC:n seinien kimppuun. Minulla on sinne aivan hillittömän upea turkoosi vinyylitapetti (WC on elintasosiivessä, jossa hengittävyys ei ole koskaan ollut rakentajien tavoitteena). Pidin sitä useita kertoja kädessäni ajatellen, että väri on kyllä upea, mutta että eihän tuo sovi minkään kanssa, eikä se ole paperitapetti. Määräkin oli hankala: vain muutamia rullia. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta näin yhtäkkiä mielessäni kreikkalaisen turkoosin koristelautasen, joka roikkuu vessan seinällä, ja tajusin, että WC:nhän tällä voisi tapetoida.
Suunnitteluohjelma (joka ei salli erilaisia seinäpintoja samassa huoneessa, puhumattakaan että erilaisia materiaaleja samalla seinällä) on piirtäny kanssani alla olevan kokonaisuuden. Allas on vielä ostamatta, mutta kaapistot on jo hommattu. Altaaksi on haukuttuna parikin vaihtoehtoa, lampteit on ostettu poistomyynnistä, laattoja altaan taakse samaten. Kunhan suunnitelmat vahvistuvat ja WC etenee, päivittelen tätä kirjoitusta lisää, ja paljastan tämänkin säästöbudjetin toteumat :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)