Remontin keskellä elämisessä on omat haasteensa. Surkeiden sattumusten summana remontti on laajentunut ja venynyt, ja siksikin koetellut hermoja. Tällä kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa nyt kun jotkin asiat valmistuvat.
Nyt, kun kotona voi laittaa ruokaa, on liesi ja vesi ja astiat. Se tuntuu jossain ihmisen perusviettejä hivelevällä tasolla kyllä hyvältä.
Pyykinpesukone. Pyykkäys on aina ollut minulle se kotitöistä, josta aidosti pidän. Pyykin pesussa on jotain rituaalimaisen puhdistavaa. Kun peset vaatteita, liinavaatteita tai vaikka pöytäliinoja, puhumattakaan pyyhekistä tai peitoista tai matoista, puhdistut aina myös pienestä määrästä menneisyyden kuonaa. Huvittavaa, mutta totta minulle. Se, että pyykkäyksen voi tehdä kotona on vapauttavaa: kone odottaa sinua alati.
Suihku. Saunasta viis. Ja jos ei olisi suihkua, varmasti se sauna ja saunapata olisivat ne kodin tekijät. Se tunne, kun voit lähteä vaikka lenkille miettimättä onko nyt hyvä aika, ja pääsenkö milloin peseytymään, ja onko julkisia esiintymisiä lenkin ja pesumahdollisuuden välissä. Tai kylmettyneenä tulla kotiin ja livahtaa suihkun lämpöön. Se tunne kun lämmin vesi valuu koko vartalolle, eikä tarvitse pestä pesulapulla vesikoolin tai vessan altaan päällä. Se tunne, kun olet taatusti puhdas päästä varpaisiin. Ihminen syntyy uudestaan kun se voi peseytyä kunnolla, ja tehdä sen vieläpä kotona. Kotona tulee jostain syystä puhtaammaksi.
Ja oma sänky. Suihkusta lakanoihin. Lakanoista aamukahville. Aamukahvilta (ja minun tapauksessani aika monesti vasta lounaalta) puhtaisiin vaatteisiin ja uuteen päivään. Niissä on koti ja turva. Niistä on minun koti tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti