Postilootaan noottia uuesta julukasusta Pieni Pintaremontti -blogissa

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Päivän Pähkinä

Meillä on yläkerrassa isohko makuuhuone, jossa on alkuperäinen kokolattiamatto paikoillaan. Matto (ja huone) on yllättävän hyvässä kunnossa, mutta ikuvanhan maton ongelma on tietysti pöly. Huone tuntuu tunkkaiselta, vaikka sitä kuinka siivoaa, ja huoneeseen kertyy pölyä huomattavia määriä.

Huoneeseen oli jätetty vanha suuri parisänky, joka on saanut olla paikoillaan, ja jossa jopa nukuimme ensimmäiset viikot. Eilen kuitenkin purin sängyn. Sänky oli sokkelilla makaavaa mallia , lastulevyä. Sänky oli joskus siältänyt nahkaisen sängypäädyn, joka näytti odottavan parempia aikojaan kylmällä vintullä, yöpöydät (jollaisia olen nähnyt muillakin), sekä seinään asennettavan hyllykotelon. Kokonaisuus on varmasti ollut varsin näyttävä aikanaan, ja jollekin retrointoilijalle on varmasti isku sydämeen, kun kerron, että en aio sästää aängyn runkoa. Se odottaa pihalla pääsyä juhannuskokkoon. Syy on yksinkertainen: sokkeli ja raskaus. Sänkyä ei voi yksin siirtää.

No. Se sängystä, joka on silkka sivujuonne. Sen alta paljastui kuitenkin matosta jatkopaikka, joka irvisti. Minä uteliaana kurkistin alle odottaen löytäväni maalatun lankkulattian kuten muuallakin talossa. Yllätys oli melkoinen kun minua vastaan katsoi raakalauta. Samainen raakalauta on paikalleen rakennetun kaapin pohjalla. Mikäli on, kuten näyttää, että lattiaa ei ole koskaan myöskeään tihitetty, lattiassa on ponttien kohdalla varmasti epämääräinen määrä rakosia. Lisäksi lattia on naulattu suurehkoilla nauloilla päältä. Emme puhu siis lautalattiasta siten kun me sen tänäpäivänä ymmärrämme.

Pafkinä kuuluukiin: Mitä tehdä lattialle.

Alkuperäinen olettama oli, että sieltä löytyisi tihitetty lautalattia, vanhalla maalilla. Totuus on tihittämätön ja maalaamaton.

Puhutaan hieman tihittämisestä.

Tässä nähdään loistavana esimerkkinä se, mitä tapahtuu (tai ei tapahdu) lautalattialle kun se tihitetään. Joka ikisessä muussa huoenessa vanhat laudat ovat nousseet enemän tai vähemmän kaarelle, mutta tässä huoneessa ne ovat littanat kuin taapelista valikoituna. Tämä tuntuu järkeen kohtalaisen selvältäkin. Jos puu jostain syystä turpoaa enemmän kuin mitä se on ollut tihityksen hetkellä, sen täytyy ottaa tila jostakin. Koska se on pontissa, sen ainoa vaihtoehto on kaareutua. Näin sanoisi maalaisjärki. Viisaammat voivat vapaasti kommentoida asiaa.

Tähän teoriaan perustaen (joka siis voi toki olla täysin virheellinen) en välittäisi tihittää lattiaa. Toinen syy empimiseen on se, että tihitys tarkoittaisi lattian purkua, jolloin haasteeksi voi tulla lautojen irroittelu ehyenä. Edelleen samanlaisten lautojen hankkiminen olisi haastaava.
On siis odotettavissa, että karkeahko lattia vaihtelevilla raoilla ja suurehkoilla naulankannoilla on se, millä mennään.

Vaha ja öljy. Antaisivat varmasti kauniin pinnan, mutta naulankannoille voimaton. Naulojen upotus ja tapitus taas tuntuu hieman turhan työläältä vaihtoehdolta. Näyttävä varmastikin.
Maalaus. Vanha kunnon juttu. Toimii taatusti. Jopa naulojen kanssa. Mietin, josko maalaisin kyseisen huoneen kartano-henkeen.

Laminaatti tai muu hengitämätön uusi pintamateriaali on ehdoton ei.
Korkkia mietin. Se jonkin verran jäljittelisi nykyistä lattiamateriaalia, mutta hygieenisempänä.
Samaten kävi mielessä uusi lauta. Minulla olisi ympäripontattua melkoinen määrä, ja sillä kyllä saisi houkuttavastikin päälle tehtyä lattian. Kyseessä ei ole varsinainen lattialauta, vaan varsinaisesti kyseistä paksuutta taidetaan käyttää esim. aluskatteena. Uusi pintaratkaisu vaatisi listojen kanssa tuusaamisen, miltä välttyisin pelkällä maalauksella.

Paitsi laiskuutta, myös käytännöllisyyssyistä haaveilin, että lattialistoja ei tarvtisisi irrottaa. Tällä hetkellä nimittäin osa sähköjohdoista ovat naimisissa listojen kanssa. Lisäksi on olemassa se tosiasia, että tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä, ja jos on mahdollsita mennän siitä missä aita onmatalammalla, kannatan.

No. Päfkinä on edelleen ratkaisematta. pitänee jättää asia hautomoon.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Maalari maalaa taloa, mutta millä?

Ostohetkellä talon eteläseinässä oli havaittavissa maalin pykimistä. Selvää oli, että talon seinään oli laitettu lateksi maali, ja että puu teki parhaansa toipuakseen moisesta kohtelusta. Maali roikkui suikailena seinältä, ja maalipinta oli täynnä taskuja, joissa kasvoi hennosti hometta ja puu oli märkää.


Kun pääsimme syksystä tähän kevääseen, saattoi vain todeta, että vuosi oli helpottanut tulevaa maalinpoistourakkaa tuntuvasti. Ikkunan pokissa ja muillakin seinillä oli jo havaittavissa maalin kuoriutumista.



Edessä on talon maalaus. Alunperin ajattelin perinteistä pellavaöljymaalia. Sen tarttuvuus olisi todennäköisesti kohtalaisen hyvä. Toinen vaihtoehto olisi puunsuojat. Molemmlilla tavoilla saisi hengittävän pintamateriaalin.

Puunsuoja sisältää myrkyyjä heti montaa lajia, ja seinän kanssa ei tarvitsisi pelätä sen homehtumista. Pellavaoöljymaalin kanssa tietyillä sävyillä kyseinen riski on olemassa.



Ja jotta maalin valinta ei olisi helppoa, luin muutaman kirjoituksen siitä, miten maalinpoistoaineen päälle voi olla vaikea saada tietyyjä maaleja tarttumaan. Esimerkiksi keittomaalille ei anneta juurikaan takeita. Alunperin ajatus oli maalinpoistoaineen avulla puhdistaa seinät. Lueskeltuani valmistajien ohjeita, vaihtoehto alkoi tuntua työlältä. Olisi sively, vaikutusaika, rappaus ja huuhtelu, ja tietysti kuivumisen odottaminen.



Youtubessa on tarjolla muutaman pohjoisen toimijan lataamia soodapuhallusvideoita, ja se alkoikin vaihtoehtona tuntua varsin varteenotettavalta.

Lähetin viime viikolla netin kautta parikin tarjouspyyntöä, mutta niihin ei ole vastattu. Sääli.

Pitänee jossain vaiheessa intoutua soittelemaan.



http://www.youtube.com/watch?v=mkoviqm-u8c



Sitten kirjotiellaankin maalin valmistusohjeita. Vertailtavina lähteinä, ja yhdisteltynä iformaationa olen käyttänyt kahta kirjasta: Perinteiset maalit ja työtavat, Kallio Airi, sekä aivan loistava pikkuläpsykkä Risto Vuolle-Apialalta nimeltään Perinnemaalit. Myös Panu Kailat on luettu, mutta niistä ei tullut tehtyä aikanaan muistiinpanoja, ja Vuolle-Apialan kirja sisältää myös Kailan aivoituksia, ja on muutenkin aivan loistava yhteenveto eri tahojen resepteistä. Suosittelen!


Tervamaalit


Roslangin mahonki: 1 osa tervaa, 1 osa vernissaa. Väriaineet tarpeen mukaan. Laimennetaan tärpätillä (kallio: 1/3(terva+vernissa+tärpätti)


Sjöströmin tervamaali: 1kg tervaa, 3kg vernissaa. Vaalennetaan petrolilla. Väriä sopivasti.


Ruotsin tervamaali: 1 osa tervaa, 1 osa pellavaöljyä, 1 osa lakkabensiiniä


Rautaosien tervaus: kuumentta esineet, sivele tervalla.


Muutamia muitakin reseptejä oli, mutta nämä kiinnostivat vain minua. Suunnittelin terassin suhteen nimittäin raaka-laudan tervausta painekyllästetyn sijaan. Kokeilumielessä tietysti. Tervatut laiturit kun ovat kestäneet vuosikymmeniä, miksei yksi terassikin? Tuota lautaa kun on taapelissa sen verran, että siitä voisi terassin varmastikin näpäistä.


Ajattelin lähteä terva, vernissa ja pellavaöljyseokseen. Varmaan jotain ohennetta on pakkokin käyttää jottein lopputulos ole liian paksu ja jää märäksi. Ikävää on, jos sukan pohjat on terassilla piipahduksen jälkeen tahmassa.


Tervamaalit tosiaan voisi myös pigmentoida, ja periaateessa maalta niillä vaikka koko talon...


Ja talonmaalauksesta päästään öljymaaleihin.


Perusresepti menee kutakuinkin näin:

2l vernissaa

2l tärpättiä

1l pellavaöljyä

1l standöljyä

2kg väripigmenttiä


Pohjustus: 30% vernissaa, 30% tärpättiä

Välimaalaus: + 20% vernissaa

Valmiiksi maalaus: + 10% stand/pellavaöljyä


Kallio taas puhuu pellavaöljymaalista: laita öljyä ja pigemettiä ja ohennetta/kuiviketta ja sudi pois.


Pellavaöljy, vernissa ja stand-öljy ovat periaatteessa kaikki samaa ainetta, niitä on vain keitelty eri aika.


Kalkin sammutus


Suuri osa perinnekalkkimaalien ohjeista sanoi: lisää sammutettua kalkkia. Minulla paralla ei ollut hajuakaan mitä sammutettu kalkki on, kunnes luin Prinnemaalit-teosta, jossa seikkaperäisesti selitetään, että pidät kalkkia (1:1) vedessä 4 viikkoa viileässä lisäten haihtuneen veden tilalle uutta, kuten kellari.

Kalkin voi sammuttaa myös kurriin (kuorittu maito tai tonkan pesuvesi), jolloin myös kaseiini tulee mukaan kuvioon.


Kalkkimaali yksinkertaisimmillaan on sammutettua kalkkia (ämpärin pohjalle painunutta pastaa) sekoitettuna kalkkiveteen/maitoon joka on sammuttamisen oheistuotteena astiassa pinnalla. Seokseen voi lisätä väriainetta ja säilyvyyttä parantavia elementtejä (sinkkioksidia, ruokasuolaa, alunaliuosta tai vaikka rautavithriliä). Myös koostumukseltaan erilaista on saatu lisäämällä esim savea. Myös vesilasia on lisätty (ja tämä ei ole siis lasi josta juodaan vettä, vaan silikaattiyhdiste. Wikipedia sanoo:"Vesilasi on natriumsilikaattien väkevä liuos. Se sisältää varsinkin natriumortosilikaattia (Na4SiO4) ja natriummetasilikaattia (Na2SiO3). Sitä voidaan valmistaa antamalla kvartsin reagoida väkevän natriumhydroksidiliuoksen kanssa.
Vesilasi on varsin jäykkäliikkeistä eli sillä on suuri
viskositeetti. Liuos on emäksinen, koska silikaatti-ionit reagoivat veden kanssa emäksinä muodostaen hydroksidi-ioneja (OH−). Vesilasi reagoi helposti happojen kanssa, jolloin syntyy piihappoa, joka veteen liukenemattomana saostuu geelimäisenä.
Vesilasia käytetään
liimana ja kittinä. Sitä käytetään myös puuesineiden päällystämiseen niiden suojaamiseksi palamiselta. Kun vesilasiin lisää oikeassa suhteessa etanolia, voi valmistaa superpalloja. [1] Tämä on tyypillinen polymeerikemian koe mm. yläkoulussa ja lukiossa. Näin tehty superpallo kuitenkin menettää nopeasti muotonsa ja kimmoisuutensa."


Mielenkiintoisia maaleja ovat myös Tempera ja Pihka+Hartsimaalit


Temperamaalin valmistu on yksinkertaisimmillaan 1/3(munaa+vernissaa+vettä) ja pigmentti erillisenä liuoksena. Käsittämättömän yksinkertaista! Taiteilijat: tekemään omat temperamaalit :)


PIhka- ja hartsimaaleissa kiinnostaa jälleen puun omat suoja-aineet (kuten tervamaalissakin).

Aidon pihkamaalin suhteen pieni haaste on kuitenkin se, että se täytyy sivellä lämpimänä. Lisäksi pihkan saanti voi olla haastavaa, jos ei innostu viiltelemään metsänsä havupuita, ja ryhdy keräilijäksi. Ohjeessa oli lämmityksen osalta: upota kuumia kiviä maaliin...


Mikäli käytetään kolofonia, joka on teollisesti valmistettu hartsi, ja puiden alkuperä voi olla missäpäin maailmaa tahansa, maalin ominaisuudet ovat hieman helpommat. Kolofoni-maalista on kaksi versiota: suomalainen ja venäläinen. Selkein ero on siinä, että suomalaiset lisäävät maaliinsa traania. Tulee väistämättä mieleen kummelissa viimeksi nähty vitsi venäjän rajalta: "tuu suomipoika tänne, saat leipää". "tuu itte tänne saat voita sen leipäs päälle".


TÄhän on hyvä lopettaa?





30.7.2012 tuli vastaan lopputyö, josta on maalarille paljon iloa: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/33947/Hytonen_Karoliina.pdf?sequence=1

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Mistä tuntee kodin?

Remontin keskellä elämisessä on omat haasteensa. Surkeiden sattumusten summana remontti on laajentunut ja venynyt, ja siksikin koetellut hermoja. Tällä kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa nyt kun jotkin asiat valmistuvat.

Nyt, kun kotona voi laittaa ruokaa, on liesi ja vesi ja astiat. Se tuntuu jossain ihmisen perusviettejä hivelevällä tasolla kyllä hyvältä.

Pyykinpesukone. Pyykkäys on aina ollut minulle se kotitöistä, josta aidosti pidän. Pyykin pesussa on jotain rituaalimaisen puhdistavaa. Kun peset vaatteita, liinavaatteita tai vaikka pöytäliinoja, puhumattakaan pyyhekistä tai peitoista tai matoista, puhdistut aina myös pienestä määrästä menneisyyden kuonaa. Huvittavaa, mutta totta minulle. Se, että pyykkäyksen voi tehdä kotona on vapauttavaa: kone odottaa sinua alati.

Suihku. Saunasta viis. Ja jos ei olisi suihkua, varmasti se sauna ja saunapata olisivat ne kodin tekijät. Se tunne, kun voit lähteä vaikka lenkille miettimättä onko nyt hyvä aika, ja pääsenkö milloin peseytymään, ja onko julkisia esiintymisiä lenkin ja pesumahdollisuuden välissä. Tai kylmettyneenä tulla kotiin ja livahtaa suihkun lämpöön. Se tunne kun lämmin vesi valuu koko vartalolle, eikä tarvitse pestä pesulapulla vesikoolin tai vessan altaan päällä. Se tunne, kun olet taatusti puhdas päästä varpaisiin. Ihminen syntyy uudestaan kun se voi peseytyä kunnolla, ja tehdä sen vieläpä kotona. Kotona tulee jostain syystä puhtaammaksi.

Ja oma sänky. Suihkusta lakanoihin. Lakanoista aamukahville. Aamukahvilta (ja minun tapauksessani aika monesti vasta lounaalta) puhtaisiin vaatteisiin ja uuteen päivään. Niissä on koti ja turva. Niistä on minun koti tehty.

Akryylimassalattia

Nämä niin kutsutut märkätilat olivatkin sitten taas oma lukunsa haasteineen.

Huolimatta meidän suuresta innosta säästää, halusimme kuitenkin pesutiloihin huoltovapaan ja kestävän lattian. Navetalla on akryylimassalattia, ja sen hoito ja ylläpito ovat todella helppoja. Lisäksi lattiapinnoite on itsessään veden eristävä. Niimpä me päätimme investoida hyvään märkätilalattiaan.

Soittelimme muutamalle urakoitsijalle ja tarviketoimittajalle. Hinnat olivat kohtalaisen samat kaikilla: noin 65e neliö ja 10-12e seinälle noston metrihinta. Mikäli lattian olisi tehnyt itse, materiaalit olisivat tulleet maksamaan noin puolet tästä hinnasta. Johtuen kuitenkin menetelmän haasteellisuudesta, päätimme luottaa ammattilaiseen. Lattian piti olla päivässä tehty. Hajuhaitathan kyseisessä menetelmässä ovat melkomoiset, mutta ajattelimme, että kyllä sitä pari päivää kestää, kun kuitenkin kokonaisaikataulullisesti homma olisi varsin joutuisa, ja saataisiin se kauan odotettu pumppu toimimaan, ja päästäisiin pyykille kotonakin.

Päädyimme valitsemaan yrittäjän läheltä. Navetalle lattian tehnyt firma oli kuitenkin kohtalaisen etäältä (Pohjanmaan Erikoislattiat), joten ajattelimme, että vaatimattomat neliöt ei heitä välttämättä kiinnosta näin kaukana firman kotipaikasta, ja koska yrittäjiä oli lähempänäkin, otimme sitten yhden heistä. Virhe.

1) Hei siirsivät tulemistaan kahdesti
2) Kun lattia tehtiin, seinällenosto jäi ensimmäisellä käynnillä tekemättä, ja hajuhaitoista kärsittiin taas viikonpäästä, ja kodinhoitohuonetta tai lämpöpumppua ei voitu asentaa suunnitellussa aikataulussa
3) Kun Seinälle nostot tehtiin, ja he ilmoittivat lattian valmiiksi, lopputulos oli kaikkea muuta kuin hyvä. Kaivojen suut olivat ihmeellisesti koholla. Kaatojen kohdalla oli voimakkaasti aaltoa ja liipan jälkiä, läpivientejä ei oltu massattu siististi, vaan ne olivat todella pahan näköiset ja epäsiistit. Lisäksi lattiassa oli satunnaisesti pientä koloa, joihin vesi jäi seisomaan.

Siinä sitä mietittiin: Riidelläkkö vai maksaa.

Soitimme navetalle lattiaan tehneeseen firmaan, Pohjanmaan Erikoislattioille, lähetimme heille kuvia, ja kysyimme mielipidettä. He sanoivat ettei lattian kuulu olla sellainen. Ei meistäkään. Teimme kirjallisen valituksen. Urakan tehnyt yrittäjä lähetti takaisin ammattiyhdistyksensä ohjeistuksen, jossa kerrotaan, että vähäinen jälki sallitaan, koska kyseessä on käsityö. Lisäki hän kommentoi, että on niitä nähty pahempiakin.

Me selvittelimme asiaa kuluttajasuojalakia myöten, ja päätimme, että vaikka oikeuteen, mutta lattia on korjattava. Kaveri kävi tekemässä läpivienteihin siistimiset, ja niistä tulikin kelvolliset. Lattian kanssa hänen näkemyksensä oli, että jos halutaan, lattia voidaan hioa ja lakata uudelleen.

Jälleen konsultaatio Pohjanmaan Erikoislattioilta. Sieltä työnjohtaja sanoi, että selvää on, ettei siitä sillä hyvää tule, vaan että pinta on tehtävä uudestaan.
Näillä saatesanoilla ilmoitimme urakoitsijalle, että jos sinun mielestäsi lattiasta tulee hyvä hiomalla ja lakkaamalla tulee, tule tekemään, mutta sen TÄYTYY olla sen jälkeen hyvä.

Korjaus sovittiin taas parin viikon päähän. Päivänä, jolloin heidän olisi pitänyt tulla, urakoitsija soitti, että he eivät tule. Pitäkää lattianne. Se tuntui voitolta kuukauden riitelyn jälkeen.
Olimme tilanteessa, että meillä oli "ilmainen" lattia. Olimme tietysti maksaneet asiallisen työn jäljen laskusta, eli seinälle nostojen hinnan. Soitimme Pohjanmaan Erikoislattioille ja kysyimme tarjousta lattian korjaamisesta. Hinta oli kaksinkertainen: 112e neliö. Tilanne oli aika kitkerä. Korjaus maksoi kaksi kertaa niin paljon kuin työn tekeminen kerralla oikein. Päätimme kuitenkin tilata työn.

Kaverit tulivat seuraavalla viikolla sovitusti. Homma hoitui näppärästi.  Lattiasta tuli HYVÄ.

Mietimme episodin aikana monta kertaa, että mikäli ei entuudestaan olisi tiennyt miltä lattian kuuluisi näyttää, oltaisiin varmastikin maksettu lattia. Urakoitsija kun osasi henkisen pelottelun keinot. Lattiaa pitäisi hänen mukaansa tulla katsomaan ammattiyhdistyksen arvijoija, ja se maksaisi tuhansia, ja tietysti tilaajalle, eli kuluttajalle. Kuluttaja-asiamies onneksi oli eri mieltä, ja sanoi, että kyllä ammattitaitoinen  ja kokenut henkilö on riittävä antamaan arvion ja lausunnon lattiasta. Ja Pohjanmaan Erikoislattioiden työnjohtaja lupasikin auliisti, että hänen nimensä voi mainita, jos asia riitautuu niin pitkälle.

Mitä opimme tästä?



  • Jos tiedät hyvän työn tekijän, maksa kerralla enemmän. Loppujen lopuksi se on varmasti halvempaa, kuin riskeerata tuntemattoman tekijän kanssa. Meille itse työn hinta nousi kaksinkertaiseksi JA aikataulu venyi 2 kuukautta.
  • Jos tilaat erikoisempaa työtä urakoitsijalta jota et tunne, selvitä referenssit. Käy ITSE PAIKANPÄÄLLÄ katsomassa miltä työn jälki näyttää. Valokuvat eivät koskaan kerro koko totuutta.

Oikein (navetalla)
Ei ihan niin oikein
Väärin

Oikein (navetalla)



eikä tämäkään hyvä.

Tapettikaupassa

Olen monta kertaa miettinyt tapettien hintoja. Puhutaan painetusta paperista. En tiedä onko katteet tapettien valmistajilla kohdallaan, vaiko kenties niiden myyjillä. Hinnat ovat kuitenkin hulppeita. Tämä remontti alkoi tarkoituksella siistiä pinnat. Vanhoihin huokolevyihin ainoa oikea vaihtoehto on paperitapetti. Niin intohimoinen vanhan vaalija en ole, että tapettitalon hintavat valikoimat olisivat minua kovinkaan houkuttaneet. Sen sijaan olen kiertänyt loppuunmyyntejä ja poistoja aika ahkeraan.

Ongelmanahan on tietysti tämän tyyppisessä ostostosten teossa se, että etukäteen ei voi olla kovinakan vahvaa visiota siitä, mitä tuleman pitää. Tapetteja täytyy katsoa siten, että niille antaa mahdollisuuden. Ja täytyy sanoa, että olen päätynyt mitä jännittävimpiin ratkaisuihin tässä tapetoinissa.

Myönnän, että olen ollut melko vapaamielinen ja leikkisä, mutta tapetti, joka maksaa 2e rulla ei satu kenenkään kukkarolle. Tosin hankaluutensa siinäkin, että tavaraa on tarjolla rajattu määrä:

Yläkerrassa onnistuin leikkaamaan kriittisessä kohdassa vuodan väärin, mistä seurasi tilanne, että tapetti loppui pahasti kesken seinän. Jatkoin tyynesti eri tapetilla, ja laitoin edellisestä koristuksia sekaan. Laittelen kuvia kunhan kyseisestä huoneesta saadaan taas romujen löydettyä paikkansa asuttava. Yksi ystävä totesi "pretty bad". Minua nauratti.

Odotan innolla myös, että pääsen WC:n seinien kimppuun. Minulla on sinne aivan hillittömän upea turkoosi vinyylitapetti (WC on elintasosiivessä, jossa hengittävyys ei ole koskaan ollut rakentajien tavoitteena). Pidin sitä useita kertoja kädessäni ajatellen, että väri on kyllä upea, mutta että eihän tuo sovi minkään kanssa, eikä se ole paperitapetti. Määräkin oli hankala: vain muutamia rullia. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta näin yhtäkkiä mielessäni kreikkalaisen turkoosin koristelautasen, joka roikkuu vessan seinällä, ja tajusin, että WC:nhän tällä voisi tapetoida.

Suunnitteluohjelma (joka ei salli erilaisia seinäpintoja samassa huoneessa, puhumattakaan että erilaisia materiaaleja samalla seinällä) on piirtäny kanssani alla olevan kokonaisuuden. Allas on vielä ostamatta, mutta kaapistot on jo hommattu. Altaaksi on haukuttuna parikin vaihtoehtoa, lampteit on ostettu poistomyynnistä, laattoja altaan taakse samaten. Kunhan suunnitelmat vahvistuvat ja WC etenee, päivittelen tätä kirjoitusta lisää, ja paljastan tämänkin säästöbudjetin toteumat :)


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Keittiö

Talon pohjapiirros on kohtalaisen haastava, kuten niin monta kertaa vanhoissa taloissa, kun yritetään sovittaa nykyajan tarpeita erilaisille tarpeille suunniteltuun taloon.

Keittiössä oli varsin rajoitetusti kaappi- ja pöytätilaa, ja selvää oli, että sitä täytyi saada reilusti lisää.
Äitini oli jokin aika sitten uusinut kaappinsa, ja häneltä jäi varsin kauniit täyspuuovet, sekä yläkaappien rungot käytettäviksi. Rahan ollessa kortilla, päätin, että keittiö tulisi näistä rungoista ja ovista, sillä vaikka pinnoiteovia saa edullisesti, totuus on, että Puu on Aina Puuta. Tiskipöytä, joka tilassa oli, oli todella suuri (210cm), ja muutoin suorastaan loistava, mutta siinä oli jännittävästi 3 allasta. Tämäkin ominaisuus olisi ollut suotava muutoin, mutta huoneessa ei kertakaikkisesti ollut riittävästi seinää joille sijoittaa moinen hökötys, ja silti saada pöytäkannen alle (tai mihinkään muuallekaan lähelle tiskipöytää) tiksikonetta. Pieni katselukierros kuitenkin paljasti Hackmanin tiskipöydän päätilan varastoista, jonne se oli päärakennuksen edelisen keittiöremontin yhteydessä kannettu. Kelpasi minulle. Altaassa oli kaksi isoa allasta, ja siinä oli taatusti vähemmän naarmuja ja koloja, kuin esimerkiksi siinä, jonka uutena ja kalliina investoin omakotitaloani remontoidessani 2006. Teräskin voi näköjään olla kovaa tai sitten ei.

Johtuen edellämainituista kierrätys- ja säästötavoitteista, vietin kohtalaisen monta tuntia IKEA:n suunniteluohjelman parissa, ja sain kuin sainkin lopulta tyydyttäviä vaihtoehtoja kasaan. Se yksinkertaisin tuli sitten valittua, ja hyvä niin.
Onnistuin löytämään vanhan IKEAn paikalliseksi asennettavan ohjelmiston joltain ohjelmistoja jakavalta saitilta, ja se pyöri hyvin silloisessa XP:ssä. 7:lle tukea ei enää ollut. Harmi, sillä IKEAn uusi webbikilke sai minut näkemään ainoastaan punaista.
Päädyinkin XP-päivityksen jälkeen ostamaan Ohjelmiston Home Designer Essentials (maksoikohan noin 50€), jolla kaikenlainen suunnittelu onnistuu hieman pidemmälle.


Alakaapit olivat kuitenkin ongelma. Ovet eivät olleen nykystandardien mukaisia korkeudeltaan, joten ne eivät istu olemassaoleviin standardirunkoihn. Kävin muutamalla keittiötoimittajalla, ja onnistuin lopulta saamaan YHDELTÄ tarjouksen erikoismittaisita kaappien rungoista. 840e. Laminaattitasot lisäksi 70e/m. Tilanne, jossa keittiökauppiaita on vaikea saada kiinni/myymään oli kohtalaisen absurdi, mutta koko remontti on ollut yhtä omituisuutta toisensa perään, joten tähänkin oli uskominen. Tein saman laskelman tietysti myös IKEA:n sivuilla, ja samalla rahalla sai vain oikeasti niin paljon enemmän, joten tilaus IKEA:an lähti. Kotiinkuljetus lisäsi 160e hintaa tilaukseen, mutta edelleen se oli halpa. Ja halpuus siinä mielessä kostautui, että innokkaasti tuli tilattua sitä sun tätä hieman tarpeetontakin, kuten nyt esimerkiksi Kalusteisiin integroitava Kahvikone.
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/40113043/ Varsinaisesti itse koneeseen olen kyllä ollut tyytyväinen, sillä huonommastakin kahvista tulee syystä tai toisesta yllättäen juotavaa.

IKEA toimitti todella nopeasti kotiovelle koko kasan. Kaappien rungot kasailin sitten olohuoneeseen valtavaksi pinoksi odottamaan, että lattia saataisiin paikoilleen. Kirosin muutamaan kertaan intoani tee-se-itse-sopivaksi -ajatuksiin, sillä laatikoiden etusarjat olivat kohtalaisen aikaa vievä ja hikinen juttu. Lopulta ne kuitenkin ovat paikoillaan, ja jopa kohtalaisen linjassa. Ikean palapelit ovat kyllä käsittämättömän hieno suunnittelun taidonnäyte. Asiat vain ON mietitty loppuun.

Remontti oli alkanut siis keittiön alkuperäisten kiinteiden seinäkaappien purulla, ja paljastanut homevaurion. Keittiökaapistojen alta löytyi toinen kätkö, ja purettuamme vesihanan myös vuotava päähana aiheutti sen, että lattia oli aukaistava. Lattia avattiin, viemäröinti ja veden tulo uusittiin. VEsilaitos taisi laskuttaa 400e, kaivurityöt päälle, routaeristeet, maat... Ei se ilmaista ole.

Vanhat lattialaudat asennettiin harvalaudoitukseksi. Harvaloudoitus oli jo paikoillaan, kun isäni kysyi, eikö todellakaan ole mistään kutterin purua saatavilla, jotta voitaisiin täyttää vuosikymmenten saatossa painunutta lattian eristystä. Minä tuoreena paikkakuntalaisena mietin, että hetkinen, onhan sitä jostain käyty hakemassakin, ja samaan ajatukseen mietin, että miksi? Sitten tajusin, että johan sitä navetalla on kuivikkeeksi kuutiokaupalla. Kyllä minulle on ilkuttu. Ja syystä. Täyteltiin sitten muovilastan kanssa pienistä rakosista lattian alle kutteria. Kun urakka oli valmis, päälle saatiin lämmönjakolevyt merkkiä uponor. Paikallinen LVI-liike kävi pudottamassa lämmönjakoputket.


Uuden lattian kanssa kävi tuuri. Bauhaus ilmoitti b-laatuista lattialautaa, ja minä ajoin välittömästi peräkärryn kanssa tätä ihmettä katsomaan. Paketissa oli aina 3 lautaa, ja käytännössä paketit oli kasattu niin, että pari laudoista oli oksaisia, mutta ei muuta vikaa, ja yksi laudoista oli sitten joko oksa-vikainen, tai sisälsi esimerkiksi punaisuutta tai muuta. Valikoimme hieman lautoja siten, että keskilattialle tulisi parhaimmat, ja kaappien alle pahimmat rosot. Totuus on kuitenkin, että lattiasta tuli todella hyvä. Pintakäsittelyineen noin 400e, asennusaika isän kanssa vajaa 2 päivää. Mahdollista tihitystä varten on varastossa vielä vähän jäljellä.

Lattian käsittelyn valinta vaatikin melkoisen joukon tunteja netissä. Isä kannatti lakkausta, mutta minä halusin puun olevan puuta, ja tuntuvan lämpimältä jalan alla. Öljy ja vaha olivat melko selviä juttuja, mutta ristiriitaisuutta herätti pitääkö vaaleaksi öljyttävä lattia lipeöidä vai ei. Osmolaiset (ja normi rautakauppamyyjät) ei oleet kuulleetkaan lipeöinnistä. Pajutex-firmasta kuitenkin esitettiin, että vaalea lattia lipeöidään aina, jottei kellastuminen muuta lattian väriä aikain saatossa. Varmuudella on tietysti vaikea sanoa mikä olisi hyvä tai huono ratkaisu, mutta minä päädyin siitä yksinkertaisesta syystä lipeöintiin, että halusin lattiaan puhtaan vernissan (ei liuottimia) ja lopulta mehiläisvaha-vernissa seoksen päällimäiseksi. Tee-se-itse. Syynä hinta ja se, että tiedän mitä lattiassani on. Suurin osa lattioiden öljyvahoista yms ei kerro mitä tuote sisältää. Olisin halunnut tehdä itse "lipeämäskin" lattiaan (puuntuhkaa liotettuna ja sammutettua kalkkia), kuten vanhakin kansa, mutta huolimatta intensiivisestä yrityksestä löytää valmistukseen ohjeita, en onnistunut. Kun sitten Nostalgia-tuotesarjan puulipeä sattui poistomyynnissä kohdalle, tilanne ratkesi. Lipeän saanti oli muuten kaikenkaikkiaankin todella vaikeaa. Suurin osa kaupoista ei pitänyt sitä hyllyssä ja sen tilaaminen sai aikaan sen, että sen hinta oli aika naurettava, ja pari lattioiden erikoisliikettä kehotti kysymään kyseisestä syystä muualta.

Joulukuussa keittiö oli vihdoin siinä kunnossa, että siellä saattoi laittaa ruokaa, ja nostella lautasia paikoilleen. Puoli vuotta myöhemmin kaikki listat puuttuvat EDELLEEN, eikä muutenkaan juurikaan edistystä ole tapahtunut, lukuunottamatta muutamaa tapettisoiroa ja paria kaappia lisää. Tekemistä on kuitenkin riittänyt muualla talossa, ja tärkeysjärjestys se olla pitää. Keittiöremontin alkuvaiheen raportointi päättyy kuitenkin tähän.




Toteutunut Budjetti

IKEA 1400e
Lattia 400e
Putkityöt ja hana (tarkistettava)
Lattialämmitysputket ja lämmönjakolevyt (tarkistettava)
Unelmieni jääkaappi (Festivo 120) 2500e
http://www.festivo.fi/kodin_kylmalaitteet/KYLMIOPAKASTIMET/?id=9
Kattomaali
Tapetit 6e (poistoerä, 2e rulla)

Kokonaishinta (6000?) (kun  pääsen käsiksi kuitteihin, tarkistan)

Muutto

Ehkä johtuen remontin kaoottisesta tilanteesta, mutta muutto oli varmasti yksi elämäni huonosti organisoiduimpia. Vaikuttimia saattaa olla myös läheinen sijainti. Muuttomatka oli kuitenkin vain pari kilometriä.

Niimpä minä muutin 8 ja 12 vuotiaiden lasten avulla (puolisoni sisaruksia) koko kotimme lukuunottamatta isoimpia huonekaluja, auton koppilavalla parin päivän aikana. Mies oli kiinni töissään, ja asia lankesi minun harteilleni. Käsittämättömän kova urakka! Avaimen luovuts vanhasta asunnosta oli sovittu seuraavan päivän aamulle. Oli melko myöhä, kun oven vedin takanani kiinni todeten, että nyt se on siivottu.
Yksi kuorma kaappeja, pöytiä ja sänkyjä päätyi traktorin lavalle konesuojaan odottamaan aikaa, jolloin niille löytyisi remontin keskeltä paikka. Pesu- ja tiskikone vietiin navetalle (ainoa lämmin tila).

Oli Syyskuu.